Tietojohtamisella tuetaan pedagogista hyvinvointia
SeOppi 1/2021
Teksti: Leena Vainio, Suomen eOppimiskeskus ry
Pedagoginen hyvinvointi on oppijan, opettajan, johtajien, vanhempien ja koko oppimisyhteisön hyvinvointia ja se johtaa hyvään oppimiseen. Siis koko lähiyhteisö kasvattaa ja on yhdessä vastuussa yksittäisen oppijan hyvinvoinnista. Tähän artikkeliin on haastateltu Pasi Silanderia, oppimisanalytiikan ja tekoälyn kehittäjää Helsingin kaupungilta sekä projektipäällikkö Outi Valkamaa ja erikoissuunnittelija Tanja Jurvasta Tampereen kaupungilta. Artikkeliin on koottu heidän ajatuksiaan, mitä pedagoginen hyvinvointi on ja miten sitä voidaan tunnistaa ja edelleen kehittää.
Mitä pedagoginen hyvinvointi on
“Pedagogiseen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pedagogisin keinoin”, näin johdattelee teemaan Pasi Silander Helsingistä. Pedagoginen hyvinvointi on monen asian summa: se koostuu minäpystyvyyden tunteesta, osallisuudesta, kiinnostuksesta, sosiaalisesta kiinnittymisestä, orientaatiosta, merkityksellisestä mielekkyydestä, vuorovaikutuksesta sekä tunteesta, että olen hyväksytty, eikä minua kiusata. Positiivisen kierteessä kaikilla on hyvä olla: oppijalla, opettajalla, johtajalla ja myös vanhemmilla. Helsingin kaupungissa on tuotettu pedagogisen tietojohtamisen tueksi dashboardit, jonne ollaan kartoitettu kyselyllä myös oppilaiden kokemusta pedagogisesta hyvinvoinnista.
Tanja Jurvanen ja Outi Valkama ovat pohtineet hyvinvointia erityisesti asuinalueen näkökulmasta. “Koulut eivät ole irrallisia yhteiskunnasta”, toteaa Tanja. Koulu seuraa yhteiskuntaa ja koulu on oman alueensa näköinen peili. Tuntemalla alueen historiaa, taustoja ja faktoja, ymmärretään myös paremmin alueen toimintatapoja. Pedagogiseen hyvinvointiin kuuluu toisen kuuntelu, vuorovaikutus ja kuulluksi tuleminen. On hyvä tuntea millaisesta kulttuuritaustasta oppilaat ja opettajat tulevat, jotta voimme ymmärtää toinen toistemme näkemyksiä, asenteita ja toimintatapoja.
Miten alueellista dataa voidaan hyödyntää pedagogisen hyvinvoinnin kehittämisessä
Kouluissa on kautta aikain tehty hyvinvointikyselyjä ja monenlaisia muita kyselyitä. Niistä saadaan useimmiten tietoa siitä, miten hyvinvointi keskimäärin kehittyy. Palvelujen käytöstä on myös olemassa paljon erilaista dataa. Outi Valkama toteaa, että datoista seurataan esimerkiksi sitä, minkä verran lapsia on lastensuojelun asiakkaana tai kuinka paljon perheitä on toimeentulotuen varassa. “Nehän ovat kuitenkin meidän tietyn palvelujärjestelmän tuotteita, eikä tuo tieto auta alentamaan kyseisiä lukuja”. Tämän havainnon pohjalta Tampereella lähdettiin keräämään syvempää tietoa, millaisia ovat tamperelaiset lapsiperheet, ja mitä asioita voidaan ymmärtää olevan hyvinvointierojen taustalla. Tavoite on ollut ymmärtää lapsiperheiden moninaisuutta ja asuinalueiden erityispiirteitä, yksittäisiä perheitä ei tunnisteta tai etsitä.
Outille mielenkiintoista tässä selvitystyössä on ollut kohdata samaa asiaa pohtiva, mutta eri vinkkelistä asiaa katsova Tanja. “Millään hienoilla ohjelmilla tai julistuksilla tai millään yksittäisellä palvelulla ei voida alentaa hyvinvointieroja, vaan meidän pitää päästä sinne syvemmälle eli arkeen, missä näitä lapsia ja nuoria kohdataan”. Iso ongelma on ollut hallintokuntien siiloutuminen ja ongelmien katsominen kunkin omasta poterosta. Moniammatillisella yhteistyöllä nuorten hyvinvointidataa voidaan tarkastella eri toimijoiden näkökulmasta ja kasvattaa näin yhteistä ymmärrystä. Ymmärryksen kasvaessa on myös todettu, että eihän koulun tarvitse hoitaa kaikkia maailman ongelmia, kuten ei lastensuojelun tai jonkun muunkaan osapuolen. Yhdessä voidaan miettiä, että mikä on kunkin osuus. Kun jokainen tekee vähän, niin loppusumma on aina suurempi. Ja kaikki tuo vaikuttaa myös pedagogiseen hyvinvointiin: oppilaat saavat yksilöllistä tukea ja oppilaitoksessa yhteisöllisesti ratkotaan ongelmia tiimin kanssa, kukaan ei jää yksin vastuuseen. Moniammatilliselle toiminnalle on varattava aikaa ja sitä on opeteltava, samoin kuin datan lukutaitoa ja eri tietojen yhdistämistä.
Miten kyselyillä saadaan tukea pedagogisen hyvinvoinnin johtamiseen?
Pasi Silander kiteyttää rehtorin roolin pedagogisen hyvinvoinnin johtamisessa näin: “Rehtorin tehtävä ja vastuu on johtaa koulutyötä ja taata oppimista tukeva ympäristö. On tärkeää, että hän johtajana fokusoituu oikeisiin asioihin ja että käytössä on tietoa ja työkalut johtaa pedagogista hyvinvointia ja tukea oppijan hyvinvointia”. Tuen tulisi olla yhteisöllistä tukea niin, että kukaan henkilöstöstä ei jäisi yksin vaikeiden tilanteiden edessä.
Helsingissä on selvitetty oppijoiden hyvinvointia kyselyllä, jossa on mm. mitattu minäpystyvyyttä, osallisuutta opintoihin ja oppimiseen kiinnittymistä. Kysely on noin 20:n väittämän hymiöpohjainen, sähköinen kysely, josta saatiin koulujen johdon käyttöön oppijalähtöistä dataa. Tulokset kertovat, mitä oppilaille kuuluu, miten he kokevat pedagogisen hyvinvoinnin. Tätä tietoa voidaan tarkastella suhteessa vaikkapa poissaoloihin, opintomenestykseen tai tuen tarpeeseen, mitkä vaikuttavat oppimiseen ja opiskeluun koulussa. Tuloksia tulkitessa on kuitenkin hyvä huomata, että hyvinvointia voidaan ajatella yhteisön hyvinvointina tai sitten oppijan subjektiivisena kokemuksena.
Tuloksia voidaan johdon ja rehtorien dashboardeilla tarkastella kaupungin tasolla, alueen tasolla, koulun tasolla, luokka-asteen tasolla ja yksittäisen luokan tasolla. Yksilötasolle ei tiedon tarkastelussa mennä vaan nimenomaan painotetaan pedagogista hyvinvointia ja sen edistämistä oppimisyhteisössä. Luokkataso kuvaa luontevalla tasolla hyvinvointia ja osallisuutta.
“Data-analytiikkaa kehittäessä on ollut ilo huomata, että valtaosalla oppijoista menee hyvin”, Pasi Silander toteaa. Oppijoiden kokemasta voidaan päätellä, että opettajat ovat tehneet todella hyvää työtä ja varmistaneet, että oppijat kokevat pystyvänsä ja osaavansa oppia uusia asioita ja pystyvät ottamaan uudet asiat haltuun.
Tämän kyselyn pohjalta ei voi tehdä johtopäätöstä, että oppijoilla menisi keskimäärin jotenkin huonosti, päinvastoin tilanne on olosuhteet huomioon ottaen hyvä, mutta nyt on tehtävä töitä niiden eteen, jotka tarvitsevat tukea. Helsingissä kyselyä tullaan toistamaan neljä kertaa vuodessa, jolloin saadaan esille trendi ja myös eri toimenpiteiden vaikuttavuus.
Koulu ja sen toimijat ja toimet vaikuttavat monella tasolla oppijan elämään. Mitä paremmin koulussa pystytään huomioimaan lasten yksilölliset tarpeet pedagogisia ratkaisuja tehtäessä, sitä paremmin pystytään keskittymään hyvinvoinnin tekijöihin ja siten edistämään oppijan hyvinvointia.
Tällä hetkellä näissä molemmissa esimerkeissä tutkitaan, millaisia toimenpiteitä tulisi kehittää, miten toimenpiteet vaikuttavat ja millaista moniammattillista tiimiä tulisi hyödyntää hyvinvointia edistämässä.
Lisätietoja:
Tampere Junior -kehitysohjelma: www.tampere.fi/tampereen-kaupunki/ohjel-
mat/tampere-junior.html
