Tekoäly oppimisen tukena – talkoot etenevät

Seoppi-lehti 2/2023, Neukkarissa kuultua – Suomen eOppimisen neuvottelukunnan kolumni

Tekoälystä opetuksessa on kohkattu maailmalla kohta vuoden ajan. Suomalaiset oppilaitokset ovat ottaneet pääosin varsin järkevän linjan asiaan. Vähän niin kuin laskukoneita 1980-luvulla vähän pelättiin, olisi ollut kuitenkin pidemmän päälle omituista, jos niitä ei olisi otettu mukaan opetukseen järkevällä tavalla.

Laskukoneista saadaan hyvä analogia nyt käynnissä olevalle tekstin tuottamisen koneistumiselle: Itsekin opiskelin melko haastavaa derivointia ja integrointia yliopistolla aikoinaan. Toisaalta jo tuolloin me kaikki opiskelijat tiesimme, että emmehän me näitä laskuja tekisi kynällä ja paperilla ikinä opintojen jälkeen. Työelämässä tietokoneet ne laskut tekevät. Mutta jostain syystä niitä kuitenkin opiskeltiin tekemään itse. Oikea syyhän siinä taustalla oli, ja se on opettajien pystyttävä kirkastamaan oppijoille.

Mielekäs tapa ajatella ihmisen ja koneen työnjakoa on seuraava. Missä tahansa ongelmanratkaisussa (jota tietotyö oikeastaan aina on), on seuraavat vaiheet:

1. Ongelmatilanteen ymmärtäminen ja muotoileminen ratkaistavaan muotoon.
2. Ratkaisu.
3. Tuloksen arviointi ja sen vaikutusten analyysi.

Ihmisen tehtävänä on aina vaiheet 1 ja 3. Vaiheen 2 voi antaa yhä useammin tietokoneen tehtäväksi, joko osin tai kokonaan. Aiemmin lähinnä matemaattiset tehtävät pystyi antamaan tietokoneelle, mutta nykyisin myös kirjoitustehtävissä tietokone ottaa yhä suuremman roolin. Se ei enää tee pelkkää oikolukua, vaan voi myös muovata tekstivedoksia ihmisen antamien ohjeiden perusteella tai parantaa ihmisen tuottamia tekstivedoksia.

Tällä 1-2-3 -ajattelulla tukiäly löytänee asemansa opinnoissa, aivan kuten laskukone, internet, hakukoneet, Wikipedia ja monet muut tietotyötä helpottaneet keksinnöt sitä ennen.

Muistetaan vain, että vaikka tukiäly tuottaa virheetöntä kielioppia, siellä konepellin alla ei ole sivistynyttä persoonaa. Kyse on matemaattisesta mallista, joka tuottaa kivoja juttuja – vähän niin kuin fraktaalitaide. Vastuu kaikesta tukiälyn tuottamasta on sitä käskyttävällä ihmisellä, joten tukiälyltä ei kannata pyytää asioita, joita itse emme osaa tarkistaa. Se on siis luontevasti apuri, assistentti. Se on valitettavasti myös yli-innokas eikä väitä vastaan, joten sen kanssa ei pidä liian syviin keskusteluihin joutua. Jees-miehillä itsensä ympäröivät eivät yleensä pysy pitkään kosketuksissa todellisuudessa.

Tekoäly oppimisen tukena -talkoot etenevät ja saman nimisestä Facebook-ryhmästä löydät tuhannet suomalaiset opettajat ja tutkijat, jotka ovat jo tuottaneet lukuisia oppaita aiheesta.

Kirjoittaja

Tarmo Toikkanen
puheenjohtaja, eOppimisen neuvottelukunta
johtava asiantuntija, Sitra, Datatalouden tiekartta
toiminnanjohtaja, Open Knowledge Finland
vetäjä, Creative Commons Suomi