Neukkarissa kuultua
SeOppi 2/2019
Teksti: Tarmo Toikkanen
eOppimisen neuvottelukunnan kolumni
Maailmalla kiehuu. Öykkärimäiset johtajat näyttävät mallia, saavat kansojen yhtenäisyyden rakoilemaan ja ihmiset uhittelemaan toisilleen. Olen havainnut meillä Suomessakin oppimateriaalien pienessä padassa kuplintaa ja toisten kunnioituksen puutetta. Kerron kaksi esimerkkiä mutta lopetan positiivisiin uutisiin.
Touhukas yrittäjä on löytänyt opiston laadukkaat avoimet oppimateriaalit verkosta. Hän näppärästi paketoi ne omiin kansikuviinsa ja laittoi myyntiin omaan verkkokauppaansa, Tieran kauppaan ja kaikkialle. Avoimia oppimateriaaleja (lisenssi CC BY-SA) saa kyllä myydä, eli sinänsä ongelmaa ei ole, mutta avoin lisenssi ehdottomasti edellyttää tekijöiden, sisällön alkuperäisen julkaisupaikan sekä avoimen lisenssin mainitsemista joka yhteydessä. Tämän yrittäjän kaupassa asiakas näkee nämä tiedot vasta ostotapahtuman yhteydessä. Esitteissä ja netissä tietoja ei näe.
Rikkooko yrittäjä Creative Commons -lisenssin ehtoja vai ei on rajatapaus (esitteessähän ei ole koko sisältöä, vain se kansi ja nimi), mutta vilpilliseltä toiminta joka tapauksessa vaikuttaa, kun sisällön tekijöitä ei tuoda avoimesti esiin. Toimintaan voinee puuttua esim “sopimaton menettely liiketoiminnassa” -lain perusteella.
Onkin hyvä muistaa, että tekijänoikeuslaki on vain yksi meidän laeistamme ja ne kaikki ovat voimassa. Vaikka tekijänoikeus jotain sallisi, on hyvä miettiä kokonaiskuvaa. Ja plagiointi ei koskaan ole hyvä uraliike, yksilölle tai yritykselle.
Toinen esimerkki oli HS:n mielipidekirjoituksessa 13.9. jossa oppilaan vanhempi oli pöyristynyt, kun opettajat liimaavat harjoitustehtävien valokopioita lasten vihkoihin. Hän peräänkuulutti opettajia kunnioittamaan lakeja ja esimerkillään näyttämään mallia. Tästä asiasta olen kahta mieltä.
Ensinnäkin opettajien tulisi kunnioittaa toisten tekijänoikeuksia ja toimia esimerkillisesti. Toisaalta, tekijänoikeuksia pitkään oppilaitoksissa kouluttaneena tiedän, että kyseinen laki on todella sotkuisen kiemurainen ja että harvassa oppilaitoksessa on minkäänlaisia ohjeita tai linjauksia opetushenkilöstölle. Pääosa opettajistamme toimii oman mutun perusteella ja välillä tulee mokattua. Onneksi koko sotkuisen tekijänoikeusviidakon voi tiivistää yhteen ohjenuoraan:
“Älä ärsytä oikeudenhaltijoita”
Toinen näkökulma on toisaalta se, että opettajat ovat mahdollisesti toimineet täysin lain mukaisesti. Vaikka Kopioston kopiolupa ei salli 20 sivun kopioimista harjoituskirjoista, eivät harjoitukset (aineistotehtäviä lukuunottamatta) ole tekijänoikeussuojan piirissä lainkaan, joten niiden (ja vain niiden) kopioiminen tarpeen mukaan oppilaille on tekijänoikeuden kannalta sallittua. Toki taas on hyvä muistaa, että muitakin lakeja on olemassa ja systemaattinen oppimateriaalikustantajan toiminnan haittaaminen ei ehkä ole hyvä veto. Mutta opettajien on hyvä myös tietää oma liikkumavaransa ja esimerkiksi kopioida harjoituksia tai selittäviä piirroksia oman opetuksensa tueksi, kun se on perusteltua ja lainmukaista.
Loppuun nosto. Uutisissakin vuosien ajan riepoteltu DSM-direktiivi uudistaa Euroopan tekijänoikeuslakeja. Huolta on esim. sisältöpalveluiden toimivuudesta tai lasten urheilutapahtumien videoinnista, mutta opettajille on valoa tunnelin päässä. 4. artikla vaatii, että kaiken suojatun materiaalin “käyttö opetuksen havainnollistamiseksi, mukaan lukien suojatussa verkkoympäristössä tapahtuva opetus” on sallittava.
Saako niitä verkkovideoita siis esittää opetuksessa? Vastaus on “jyrkkä ehkä” vielä tämän lukuvuoden, mutta jos ja kun laki saadaan päivitettyä direktiivin mukaiseksi keväällä, ensi syksystä alkaen opettajat voivat havainnollistamistarkoituksessa käyttää kaikkea aineistoa, myös sitä Youtubea.
