Tulevaisuus muotoutuu nyt: havaintoja tekoälyn, luovuuden ja oppimisen kohtaamisesta
Kokoonnuimme AITO-hankkeen kumppaneiden kanssa Ouluun marraskuun puolivälissä. Suuntasimme yhdessä katseita tulevaan, päivitimme alakohtaista tietoa, jaoimme kokemuksia pilottien etenemisestä ja pysähdyimme hetkeksi pohtimaan, millaisia hiljaisia signaaleja ympärillämme on näkyvissä.
Keskustelu lähti liikkeelle mediasta ja tekoälyvideoista. Tuukka nosti esiin, kuinka mainosmaailma muuttuu vauhdilla: kuvaukset tehdään greyscreenillä, ja ympäristö luodaan jälkikäteen tekoälyllä. Susanna täydensi, että nyt kuka tahansa voi sijoittaa itsensä mihin tahansa ympäristöön, eikä lopputulos enää näytä tekoälyltä. Pienet toimijat ovat etulinjassa tässä kehityksessä, isot yhtiöt odottavat vielä oikeaa hetkeä hypätä mukaan.
Tekoälyn luoma todellisuus
Yksi keskustelun punaisista langoista oli todellisuuden ja kuvitelman hämärtyminen. Kun mikään ei enää tunnu täysin todenmukaiselta, luottamus sisältöön horjuu. “Kukaan ei usko enää mihinkään, mikä on totta, mikä ei?”, kuului hankeporukan yhteinen tiivistys.
Samaan aikaan pinnalla on myös vastareaktio tekoälyn tuottamaan sillä käsintekeminen, prosessin ja aitouden arvostus on kasvussa. Esimerkiksi sosiaalinen media täyttyy videoista, joissa tekijä näyttää kaikki työvaiheensa alusta loppuun, ikään kuin todistaakseen aitoutensa. Ihmisillä on halu luoda ja näyttää, että se on oikeasti itse tehty.
Tämä voi näkyä jatkossa myös markkinoinnissa ja mainonnassa. Kun tekoäly tuottaa siloteltua ja jopa “liian täydellistä” sisältöä, syntyy vastaliike, jossa korostetaan inhimillisyyttä ja epätäydellisyyttä. Nyt on jo havaittu, että esim. matkailussa liian “tekoälymäinen” kuvasto herättää epäluuloa. Ihmiset haluavat palata aitoihin, rosoisiin kuviin ja perinteiseen estetiikkaan.
Keskustelussa vilahti myös kiinnostavia uusia palveluja kuten luma.ai, veoa.ai ja kreaa.ai, jotka mahdollistavat nopeiden AI-videoklippien luomisen. Esim lapsille voi olla kiehtovaa nähdä, miten yksisarviset heräävät eloon tai hedelmän sisältä kuoriutuukin koiranpentuja. Tekoälyratkaisujen avulla lapsen mielikuvituksen voi tehdä näkyväksi. Päädyimme kuitenkin pohtimaan myös, mitä tapahtuu lapsen mielikuvitukselle, jos kaiken pystyy oikeasti näkemään valmiina, mitä silloin tapahtuu kuvittelemiselle? Toisaalta miten opimme erottamaan tarinan ja todellisuuden, jos niiden rajat katoavat?
Oppimisen tulevaisuus – kuka saa tehdä ja mitä
Opetuksen näkökulmasta puhuttiin siitä, miten roolit muuttuvat. Tällä hetkellä osa opettajista hyödyntää tekoälyä jo taitavasti niin sisällön tuottamiseen kun opetuksen suunnitteluunkin. Tämän lisäksi myös opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus kokeilla ja harjoitella tekoälyn käyttöä ohjatusti opintojen puitteissa.
Samaan aikaan on huoli siitä, kuka saa käyttää tekoälyä ja mihin. Työkalukeskeisyys syrjäyttää helposti pedagogisen keskustelun, jolloin päädytään puhumaan lisensseistä ja ohjelmaversioista käyttötapojen ja -tarkoituksen sijaan. Olisi tärkeää keskustella siitä miten tekoäly aidosti voi tukea oppimista ja miten työelämään siirtyville taataan parhaat mahdolliset tekoälytaidot jo opiskelujen aikana.
