Tekoäly luovuuden tukena – yläkoululaiset innostuivat runojen kirjoittamisesta

SeOppi 1/2025
Teksti: Arja Kangasharju

---

Koululaisten kirjoitustaidot ovat heikentyneet ja innostus kirjoittamiseen on hiipunut. Lukemisen ja kirjoittamisen sijaan nuoret viihtyvät ennemmin digilaitteiden äärellä. Syyllistämisen sijaan meidän tulisi pohtia keinoja, joilla yhdistäisimme digiteknologian viihdekäytön tukemaan kirjoittamista. Tekoälyn käyttöön liittyvien uhkakuvien sijaan pitää selvittää sen mahdollisuuksia oppilaiden kirjoittamaan motivoimisessa.

Tutkimusten mukaan erityisesti pojilla on negatiivisia käsityksiä kirjoittamisesta, mutta sukupuoleen katsomatta kaikki oppilaat kokevat runouden etäiseksi. On myös todettu, että opettajat saattavat vierastaa runouden käsittelemistä oppitunneillaan eikä runoja näin ollen juurikaan kirjoiteta koulussa.

Väitöskirjassani tutkin 7.-luokkalaisten suhtautumista runojen kirjoittamiseen ennen ja jälkeen kokeilun, jossa he kirjoittivat runoja Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella kehitetyn tekoälypohjaisen Runokone-työkalun avulla. Kirjoittamisprosessin aluksi oppilas pyysi Runokoneelta luonnoksen, jota hän alkoi muokata sen avustamana. Hän saattoi pyytää runoon uusia sanoja tai säkeitä. Runokone auttoi myös alku- ja loppusointujen keksimisessä ja opasti jopa kalevalamittaisen runon, haikun tai räpin tekemisessä. Tutkimuksen kannalta Runokoneen ainutlaatuinen ominaisuus oli, että se tallensi lokitietoihin jokaisen toiminnon, jonka oppilas teki runoa muokatessaan. Tämä mahdollisti runoluonnoksiin tehtyjen käyttäjän toimien frekvenssien analyysin.

Runokone kehitettiin vuosia ennen kuin meille kaikille tulivat tutuksi laajoihin kielimalleihin perustuvat generatiivista tekoälyä hyödyntävät keskustelutyökalut, kuten Chat GPT. Oppilaat eivät aineistonkeruuaikaan olleet tehneet tuttavuutta tuonkaltaisten mallien kanssa. Runokoneelle ei esitetty kehotteita. Sen muistiin oli kuitenkin tallennettu valtava määrä runoutta, josta se loi vapaamittaisia luonnosrunoja. Silti oppilaat saattoivat päätyä lopulta lapsuuden runoudesta tuttuun loppusoinnulliseen muotoon, mutta moni pitäytyi Runokoneen mallin mukaisesti vapaamittaisessa, loppusoinnuttomassa runossa.

Ennen kuin tutkimuksen 61 osallistujaa aloittivat runojen kirjoittamisen oppitunneilla, he vastasivat kyselyyn, jossa selvitettiin heidän käsityksiään runojen kirjoittamisesta. He toivat yleisesti esille sen, että runojen kirjoittaminen oli tylsää eivätkä he mielestään osanneet kirjoittaa runoja eivätkä olleet niistä kiinnostuneita. Kokeilun jälkeen oppilaat kertoivat näkemyksiään runojen kirjoittamisesta Runokoneen avulla. Tulokset osoittivat, että Runokone tuki erityisesti runon kirjoittamisen vaikeaksi kokeneita oppilaita, koska se tarjosi runoluonnoksia. Lisäksi runojen editointi ja kehittäminen oli oppilaiden mielestä helpompaa ja hauskempaa Runokoneen avulla. Kyselyjen tulokset osoittivat, että oppilaiden itseluottamus runouden kirjoittamisen suhteen parani ja heidän käsityksensä runojen kirjoittamisesta muuttui positiivisemmaksi.

Tarkastelin myös oppilaiden runojen piirteitä ja rakenteita saadakseni selville, miten Runokone oli vaikuttanut niiden käyttöön. Tähän tarkoitukseen kehitin aiempien teorioiden perusteella analyysimallin, jonka avulla analysoin oppilaiden kirjoittamat 228 runoa. Tulokset osoittivat, että Runokoneen runot ja niiden teemat toimivat oppilaille malleina. Ne rohkaisivat kokeilemaan useita erilaisia runouden piirteitä. Lisäksi havaittiin yhteys luonnosvaiheiden määrän ja lopullisen runon laadun välillä: osa oppilaista innostui tekemään runsaastikin muutoksia runoonsa, käytti monipuolisesti Runokoneen ominaisuuksia apunaan ja kehitteli runoa pitkään. Lopulta Runokoneen luonnoksesta saattoi jäädä jäljelle vain teema. Tulokset viittaavat siihen, että yhteistyö luovan tekoälypohjaisen työkalun kanssa inspiroi ja tuki kokeiluun osallistuneita oppilaita.

Tutkimukset tehtiin aidoissa luokkaympäristöissä, mikä tarjoaa malleja tulosten soveltamiseen suoraan opetukseen. Tulosten perusteella tekoälypohjaisten kirjoittamista tukevien työkalujen käyttö voi vaikuttaa positiivisesti käsityksiin haastaviksi koetuista kirjallisuuden muodoista, kuten runoudesta: tekoälypohjainen sovellus tuki oppilaita runojen kirjoittamisessa ja teki sen helpommaksi ja hauskemmaksi. Näyttäisi myös, että näillä keinoilla pojatkin saadaan kiinnostumaan runojen kirjoittamisesta, sillä he arvostivat Runokoneen tukea vielä enemmän kuin tytöt.

Vaikka keskityin väitöskirjassani runojen kirjoittamiseen, uskon, että tuloksia voidaan tarkastella laajemminkin kirjoittamisen opetukseen liittyen. Jos oppilas kokee tekoälytyökalujen helpottavan runojen kirjoittamista ja tekevän siitä nautinnollisempaa, ne auttavat myös oppilaalle läheisemmiksi ja helpommiksi koettujen kirjoittamisen muotojen suhteen.

Digitaalisten työkalujen ja erityisesti tekoälyn käytön suhteen kannustan opettajia rohkeaan ja ennakkoluulottomaan kokeiluun. Tekoälyyn helposti suhtaudutaan lähinnä ikävänä huijauksen välineenä. Halutaan kieltää tekoälyn käyttäminen sen sijaan, että opetettaisiin sen vastuullista käyttöä auttamassa kirjoittajan työtä. Meidän opettajien tulisi kuitenkin seurata aikaamme ja käyttää uusinta teknologiaa kirjoittamisen opettamisessa. Tämä vaatii meiltä opettajilta vaivaa: pitää opiskella itse näitä asioita ja kehittää uudenlaisia tehtävätyyppejä. Meidän tulisi auttaa tämän päivän nuoria, joiden tulevassa työssä varmasti käytetään tekoälyä enenevässä määrin. On koulun tehtävä opettaa digitaalisten työkalujen, mukaan lukien tekoälyn, käyttöä. Opettajien pedagoginen osaaminen ja uskallus ovat tässä keskeisessä roolissa. Mutta myös kunnissa täytyy luoda nopeasti ratkaisuja, jotka mahdollistavat tekoälyn käyttämisen opetuksessa.

» Kirjoittaja on väitellyt filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistosta 10.1.2025 aiheenaan Lower secondary students’ poetry writing with digital tools. Väitöskirja on luettavissa verkossa hdl.handle.net/10138/588935