Sinnemäki teollis- ja tekijäoikeusasioiden seminaarissa Säätytalolla 31.5.2010

Aineettomat oikeudet ovat saaneet viime vuosina uudenlaista merkitystä. Juristien ja insinöörien hallitsema ala on tullut julkisen keskustelun kohteeksi. Aineettomien oikeuksien pohjalta on jopa noussut poliittista liikehdintää. Jokainen poliitikko törmäsi tähän 2005 tekijänoikeuslain käsittelyn yhteydessä.

Valtioneuvosto hyväksyi maaliskuussa 2009 periaatepäätöksen aineettomien oikeuksien strategiasta. Asiakokonaisuus on entistä vahvemmin valtiollisella ja kansainvälisellä agendalla.

Tarvitsemme avointa ja monipuolista keskustelua alan tulevaisuudesta, nykytilasta ja muutostarpeista. Aineettomien oikeuksien ympärillä käydään välillä kiihkeääkin keskustelua. Vihreän eduskuntaryhmän jäsenenä tämän tietää liiankin hyvin.

Keskustelu liittyy kahteen meneillään olevaan muutokseen:

• Uudenlaisen jakamiseen ja yhteistyöhön perustuvan kulttuurin ja tuotannon muotojen syntyyn

• Digitaalisen materiaalin netissä levittämisen helppouteen

Tietotekniikan alalla tietokoneohjelmien tuottaminen avoimella lähdekoodilla on nostanut esiin uusia näkökulmia. Se on synnyttänyt kriittistä keskustelua patenttijärjestelmän perusteista. Se on toiminut pohjana aineettomia oikeuksia koskevalle poliittiselle ajattelulle, joka korostaa jakamista ja avoimuutta.

Samalla avautunut uusi näkökulman yritysten tuotekehitykseen. Ajatus asiakkaan tai kenen tahansa kiinnostuneen kytkemisestä osaksi tuotekehitysprosessia on aiheuttanut vallankumouksen siinä tavassa, millä tietoteknisiä tuotteita ja palveluita kehitetään.

Aivan viime aikoina on puhuttu julkisten tietovarantojen avaamisesta, avoimesta datasta. Iso-Britannian hallitus on kulkenut tässä eturintamassa webin kehittäjän Tim Berners-Leen johdolla. Avoimen datan voima perustuu siihen, että suuresta joukosta todennäköisemmin löytyy joku, joka tietää tai keksii paremman tavan hyödyntää tietoa kuin pienestä, suljetusta joukosta.

Mielestäni Suomen pitäisi olla aivan eturintamassa julkisten tietovarantojen avaamisessa kaikkien hyödynnettäväksi.

Toivon, että alustajat sanovat muutaman ajatuksen näistä uusista yhteisöllisen, jakamiseen perustuvan tuotannon ja tekemisen muodoista.

Toinen keskustelun nostattaja liittyy tekijänoikeudellisen materiaalin jakamiseen internetissä. Tekijöillä on oikeutettu vaatimus tulonmuodostukseen myös internet-aikana. Vastaukseksi ei kuitenkaan ole riittänyt se, että fyysisiä tavaroita koskevan kaupankäynnin säännöt on yritetty siirtää verkkoon.

Avoimen lähdekoodin ohjelmointia ja suurta osaa internet-piratismista yhdistää pohjimmiltaan sama perusasia: kansalaisten omaehtoinen tietojen ja kokemusten jakaminen.

Hakukoneet ovat vastanneet tähän inhimilliseen tarpeeseen samoin kuin internetin keskusteluryhmät. Ei liene liioiteltua sanoa, että internetin positiiviset vaikutukset ihmisten elämän laatuun sekä tiedon saamisen että tietojen ja kokemusten jakamisen suhteen ovat olleet erittäin merkittäviä.

Internet ei ole kuitenkaan pelkästään hyödyllinen ja vapauttava väline. Se on luonut mahdollisuuksia uudentyyppiselle rikollisuudelle ja myös herättänyt oikeutetun kysymyksen siitä, miten esimerkiksi muusikon (tai sanoittajan) toimeentulo järjestetään, jos kaiken voi vain ladata netistä, kuten osa tuntuu nykyisin ajattelevan.

Jakamisen mahdollisuuksien sekä tekijöiden oikeuksien välillä on oltava tasapaino. Aineettomien oikeuksien tehtävä on luovuuden, uuden syntymisen ja innovaatioiden maksimointi. Siihen ei päästä niin, että tekijänoikeudet lopetetaan ja kaiken voi vain ladata netistä. Ei myöskään niin, että suoja-aikoja nostetaan loputtomasti ja keskitytään ainoastaan loputtomaan piraattijahtiin.

Lopulta avain löytyy uusista liiketoimintamuodoista. Laillisten kanavien syntyminen edistää myös sitä, että voimassa olevia lakea, esimerkiksi tekijöiden oikeuksista noudatetaan paremmin myös internetissä.

Tiedote TEM:n sivuilla: http://www.tem.fi/?s=2468&89508_m=99189