Sähkön säästöä ja vihreää valoa muutokselle

SeOppi-lehti 1/22, kolumni

Tällä hetkellä kestävä kehitys liittyy kaikkeen ja kaikki liittyy kestävään kehitykseen. On vaikea löytää elämän kenttiä, joita aihepiiri ei koskettaisi tavalla tai toisella. Aihe on kuuma peruna, vai pitäisikö sanoa erittäin nopeasti kuumeneva pallo (tai pääte), niin opetusteknologiassa, ohjelmistokehityksessä kuin tietoturvankin saralla. Kestävä ja kehitys ovat kuitenkin sanaparina kiinnostava yhtälö, sillä sanathan ovat jopa toistensa vastakohtia. Jos jokin on jo kestävää, tarvitseeko sitä enää kehittää? Ja jos jokin tarvitsee kehitystä, voiko se pohjimmiltaan olla kestävää?

Olemme tuudittautuneet siihen, että tapamme elää on ollut aivan tarpeeksi kestävää tähänkin asti, miksi siis muuttaa hyväksi koettua kaavaa. Toisaalta väittämä on ainakin osin vanhahtava oletus. Tosiasiassa olemme jo omin silmin nähneet, miten elinympäristömme on hälyttävässä muutoksen tilassa kohti kuumaa tulevaisuutta, jonka arvaamattomuus tulee koskettamaan maailmanlaajuisesti. Tärkeää on lisäksi huomioida, että olemme hyvin eriarvoisessa asemassa eri puolilla planeettaa suhteessa ilmastonmuutokseen. Kestävän kehityksen kysymykset ovat siten myös vastuukysymyksiä. Valitettavasti ne joilla olisi aikaa ja varaa ratkoa ilmastonmuutoksen ongelmia, tuntuvat edelleen valuttavan ja ulkoistavan ongelmat esimerkiksi ennennäkemättömien jätevuorien muodossa juuri niille alueille maailmassa, joilla ilmastonmuutoksesta jo kärsitään ja tullaan kärsimään kaikkein eniten.

Olemme tottuneet kehittymään, jopa niinkin pitkälle ja kiireellä, että olemme luoneet aivan uudenlaisia ongelmia, joita kellään ei pian ole varaa tai aikaa käsitellä. Siksi jokaisen meistä on hyvä tarkastella omia kulutuskäytäntöjämme myös tietotekniikan saralla. Omien resurssiemme hallinta on samalla energiatehokkuuden hallintaa, jossa materiaalivirrat ja arvokkaat raaka-aineet hyödynnetään elinkaarensa alusta loppuun saakka sekä palautetaan mahdollisuuksien mukaan takaisin kiertoon. Opetusteknologian, ohjelmistokehityksen ja tietoturvan saralla ymmärretään kyllä hyvin kehityksen tarve yhdenvertaisessa koulutuksessa, kiinnostavien sovellusten työstämisessä sekä alati kasvavia kyberuhkia silmällä pitäen. Mutta monesti kestävyys jää tästä yhtälöstä vain ikään kuin kauniiksi muistoksi lähimetsästä, joka kaavoitettiin uuden asuinalueen tieltä.

Kuten tarve säilyttää palanen luontoa omalla asuinalueellaan, kestävässä kehityksessäkin
tärkeää on säilyttää tunne siitä, että asioille on mahdollista tehdä jotakin. Mahdollisuus
luoda jotakin kestävää ja kuitenkin samalla kehittyä, sekä oppia uutta ja muuttaa vallitsevia olosuhteita. Kestävä muutos on jotakin, johon pistämme omat taitomme ja mielemme mukaan, mietimme kokonaisuutta. Otamme itsemme lisäksi huomioon toiset ihmiset, luonnon, yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja sosiaalisen saavutettavuuden. Yhden ihmisen maailmankuva ei voi olla kestävä, jos se tarkoittaa sukupuuttoa sadalle muulle. Eikä sadankaan ihmisen maailmankuva ole kestävä, jos se johtaa satojentuhansien häviämiseen kauniilta, ainutlaatuiselta palloltamme.

Muutos on varmaa ja kun ympäristö muuttuu, myös kriteerimme kestävyydelle muuttuvat. Tästä johtuen se, mikä ennen oli hyvää ja toimivaa, ei välttämättä ole sitä enää jos se on ristiriidassa ympäristön muuttumisen kanssa. Kestävyys on kestävää vain kun se on tarpeeksi taipuisaa ja joustavaa kehittymään.

Kirjoittaja
Juulia Puukari