SeOppi 2|2014
pdf | Slideshare

Koulutuspalveluista on toivottu jo pitkään Suomelle vientivalttia. Läpimurto on antanut odottaa itseään, mutta ratkaisu voi löytyä digitaalisista palveluista. Digipalvelun voi rakentaa, vaikkei osaisi kirjoittaa riviäkään koodia: apu löytyy Palvelupaja FORGEsta.

”Kaikki, mikä voidaan digitalisoida, tullaan digitalisoimaan”, ennusti amerikkalainen Nobelpalkittu taloustieteilijä Paul Krugman jo vuonna 2008. Digitalisoituminen koskee kaikkia toimialoja, myös niitä, jotka mielletään ”pehmeiksi ja ihmiskeskeisiksi”, kuten terveydenhuolto ja opetusala. Sairaanhoitajia ja opettajia tarvitaan kyllä tulevaisuudessakin, mutta todennäköistä on, että heidän toimenkuvansa tulee muuttumaan huomattavasti, kun teknologia alkaa hoitaa rutiinitehtäviä.

Opettaminen ja opiskeleminen perustuu perinteisesti läsnäoloon: opettaja opettaa luokan edessä tai, hiukan modernimmin, ohjaa pienryhmien työskentelyä. Yhtä kaikki, oppilaat ja opettajat ovat samaan aikaan läsnä samassa paikassa.

”Kirjat ja kasvokkain opettaminen ovat edelleen ehdottoman kannatettavia ja hyviä asioita. Vaikka digitaalisuus ei ole itseisarvo, maailma muuttuu ja teknologian kehityksen myötä myös tapamme oppia on muuttumassa. Tykkäsi siitä tai ei”, Palvelupaja FORGEa vetävä Jari Juopperi pohtii. ”Minulle tämä sopii. Itselläni ei olisi mitään mahdollisuuksia mennä kurssille, joka vaatisi säännöllistä läsnäoloa ja opiskelua etukäteen määrättyinä kellonaikoina. Sen sijaan voin opiskella itsekseni milloin haluan, 15 minuutin paloihin pätkittyjen opetusvideoiden avulla.”

Koulutuksesta vientivaltti – vihdoinkin?

Suomessa on pitkään hellitty ajatusta koulutusviennistä. Kuinka hienoa olisikaan levittää Pisa-sertifioitua järjestelmäämme maailmalle ja rakentaa siitä merkittävää vientiliiketoimintaa. Jopa valtioneuvoston tasolla on linjattu, että koulutuksen osuutta Suomen kokonaisviennistä tulisi kasvattaa huomattavasti vuoteen 2015 mennessä. Kehitys on kuitenkin ollut vaatimatonta. Optimistisimpien arvioiden mukaan koulutusviennin arvo on noin sata miljoonaa euroa vuodessa. Se on vain murto-osa palveluviennin kokonaisarvosta.

Koulutusviennin ongelmana on usein skaalautuvuus eli se, miten opetuspalvelu kasvaa käyttäjämäärien mukana. Mitä enemmän oppilaita, sitä enemmän tarvitaan opetushenkilökuntaa, oppimateriaaleja sekä isompia opetustiloja. Ei Suomesta riitä määrättömästi opettajialähetettäväksi maailmalle ylivertaista koulutusjärjestelmää rakentamaan.

”Menestyvä koulutusliiketoiminta ei tarkoita sitä, että jokaista uutta oppilasta varten tarvitaan lisää opettajia ja materiaalia, resursseja. Palveluita digitalisoimalla päästään vakioresursseilla eteenpäin”, Jari Juopperi toteaa.

Erilaiset sähköiset oppikirjat ja -materiaalit, pelit ja digitaaliset ryhmätyötilat skaalautuvat vaivatta käyttäjämääriin. Tällaisten palveluiden mahdollisuudet levitä maailmalle ovat melkeinpä rajattomat.

Digitaalisia palveluita ei tarvitse tehdä yksin

Vaikka nyt sitten olisikin sitä mieltä, että digitalisoituminen tekee hyvää myös opetusalalle ja että ”jotain tarttis tehdä”, törmää aika äkkiä ajatukseen ”entä sitten?” Mitä oikeasti pitäisi tehdä? Mielessä ehkä kangastelee ajatus jonkinmoisesta digitaalisesta koulutuspalvelusta, mutta käytännössä ei ole aavistustakaan, miten sellainen pitäisi tehdä.

Tähän tarpeeseen on perustettu Palvelupaja FORGE: se on suunniteltu etenkin niille, jotka eivät ole aiemmin olleet tekemisissä digitaalisten palveluiden rakentamisen kanssa. FORGEen tullessa ei tarvitse tietää digipalvelun rakentamisesta oikeastaan mitään.

”Meille kelpaa unelmahöttö”, Jari Juopperi nauraa. ”Tärkeintä on, että FORGEen tulijalla on visio, unelma digitaalisesta palvelusta ja ajatus siitä, minkä ongelman se ratkaisee. Lisäksi toivomme, että projektilla olisi jo budjetti. Meiltä saa kaiken muun: työkalut, viitekehyksen, yhteisön, jossa palvelua voi testata.”

Miten digitaalinen palvelu FORGEssa syntyy?

”Tekemällä”, vastaa Juopperi. ”FORGEsta saa apua eri työvaiheisiin ja asioiden tekemiseen, mutta emme tee valmiita palveluita. Opettajakaan ei voi opettaessaan kaataa tietoa oppilaiden päähän, vaan heidän tehtävänään on opastaa, johdattaa, neuvoa ja antaa vinkkejä. Oppilaat joutuvat itse tekemään oppimistyön. Meillä on samanlainen lähestyminen: palvelunkehittäjän täytyy itse käydä prosessi läpi.”

”FORGE itsessään on opintomatka. Me koulutamme digitaalisten palveluiden rakennusmestareita. Kun on kerran kulkenut FORGE-opintopolun alusta loppuun asti, osaa tehdä sen toisenkin kerran”, Jari Juopperi vakuuttaa.

Aina ei kaikki kuitenkaan mene putkeen. Myös digitaalisen palvelukehityksen opintomatkalla voi olla karikoita, mutta koska elämässä on joka tapauksessa otettava riskejä, se on huomattavasti turvallisempaa tehdä tuetussa ympäristössä.

”Digitaalisessa palvelukehityksessä on toki aina olemassa se riski, että palvelu ei kiinnostakaan. Siksi valmistelutyöt kannattaa tehdä huolella ja ennen kaikkea hankkia perusosaaminen ja kokonaiskuva siitä, mitä palvelun kehittäminen vaatii. Eihän kukaan lähde rakentamaan taloakaan niin, että ensin soitetaan perustusten tekijät paikalle ja heidän saatua hommat valmiiksi soitetaan rungon pystyttäjät – ja niin edelleen. Kyllähän talonrakentajalla on alusta lähtien kokonaiskuva mielessä.”

Palvelupaja FORGEn takana on DIGILE, internet-talouteen keskittyvä strategisen huippuosaamisen keskittymä eli SHOK. DIGILE koordinoi yritysvetoista tutkimustoimintaa, kokoaa pienemmistä hankkeista suurempia liiketoimintaekosysteemejä sekä vauhdittaa digitalisoitumiskehitystä FORGEn avulla. FORGElla onkin laajempi kansallinen tavoite.

”Tavoitteenamme on kouluttaa Suomeen laaja joukko toimijoita, jotka tietävät, miten digitaalinen palvelu rakennetaan. Näin digitalisoitumiskehitys leviää pikku hiljaa myös niille aloille, jotka aiemmin eivät digitalisoitumisesta ole päässeet hyötymään. Tästä on sitten enää pieni askel kansainvälisesti menestyvälle digitaalisten palveluiden vientiliiketoiminnalle”, Juopperi summaa.