Pääkirjoitus: Tekoäly tukiälynä – miten tekoäly tukee opetusta ja oppimista?

SeOppi 1/2025
Teksti: Jari Harvio, Suomen eOppimiskeskus ry:n hallituksen jäsen | tietohallintopäällikkö, Kangasalan kaupunki

Tekoäly on tuonut opetusmaailmaan mahdollisuuksia, joista on keskusteltu jo pitkään, mutta samalla myös haasteita, joita on vielä ratkaistava. EU:n uusi tekoälyasetus ja tietosuoja-asetus luovat kehyksiä, joiden puitteissa tekoälyä voidaan käyttää. Mutta mitä tämä todella tarkoittaa käytännössä – erityisesti kunnissa ja kouluissa, joissa taloudelliset ja hallinnolliset paineet ovat usein suuria, ja samalla opetuksen laatu ja oppilaan hyvinvointi ovat etusijalla?

Tekoälyasetus tuo esiin erityisesti kysymyksen siitä, mitä tekoäly voi ja saa tehdä. Voiko tekoäly esimerkiksi osallistua oppilaan arviointiin tai oppimisprosessin seurantaan ilman, että se horjuttaa luottamusta? Tieto siitä, miten tekoäly tekee päätöksiä ja mihin ne perustuvat, on elintärkeää – niin opettajille kuin oppilaille. Kuitenkin, kuinka helposti voimme varmistaa, että tekoäly ei mene liian pitkälle tai vie liikaa valtaa ihmisiltä, joiden tehtävänä on tukea oppilasta inhimillisesti ja yksilöllisesti?

Tietoturvallisuus on olennainen kysymys. Tekoäly hyödyntää suuria määriä tietoa, mutta kuinka varmistamme, että oppilastiedot pysyvät suojassa? Voimmeko todella luottaa siihen, että yksityisyyttä ja tietoturvaa on riittävästi huomioitu, kun käytämme ulkomaisia, joskus vaikeasti valvottavia järjestelmiä? Onko meillä jatkossa itse tuotettuja ja ylläpidettäviä järjestelmätason vaihtoehtoja, jotka takaavat paremman turvan ja läpinäkyvyyden, tai jäämmekö riippuvaisiksi toisista maista tulevista ratkaisuista, joiden käyttöehdot ja hallinta voivat muuttua nopeastikin?

Tekoälyn hyödyntäminen opetuksessa ei ole vain tekninen kysymys – se on ennen kaikkea pedagoginen ja eettinen pohdinta. Onko tekoälyn rooli vain apuväline, joka tukee opettajaa rutiinitehtävissä, vai voisiko se olla mukana myös syvällisemmässä oppimisprosessissa, kuten arvioinnissa ja oppilaan tarpeiden ennakoimisessa? Tekoäly voi auttaa opettajia tunnistamaan oppimishaasteita, mutta kuinka varmistamme, että se ei vie pois opettajan henkilökohtaista ja inhimillistä panosta? Voiko tekoäly olla avuksi, mutta ei hallitsevassa roolissa?

Entä taloudellinen puoli? Tekoäly tuo mukanaan myös uusia kustannuksia, mutta voisiko se myös tuoda säästöjä? Jos tekoäly voi vapauttaa opettajan tai rehtorin aikaa hallinnollisista tehtävistä ja samalla parantaa resursseja kohdentavaa tiedolla johtamista, onko se sittenkin kustannustehokasta? Tai vielä tärkeämpää – voiko tekoäly auttaa varmistamaan, että opettajan resurssit saadaan kohdennettua sinne, missä niitä todella tarvitaan.

Yksi kysymys on myös tehtävien määrittely. Miten jaamme opettajan ja tekoälyn roolit niin, että kaikki osapuolet – oppilaat, opettajat ja tekoäly – ymmärtävät, mitä tehdään yksin tai yhdessä ja missä ihminen on edelleen se, joka kantaa vastuun. Tekoäly voi tukea oppimista monella tavalla, mutta siihen on oltava selkeät rajat. Onnistummeko jakamaan tehtävät niin, että oppilaat tietävät, mihin heidän on itse panostettava, ja missä teknologia voi olla tukena? Aluksi tämä voi tuntua helpommin sanotulta kuin tehdyltä, mutta se on askel kohti vastuullisempaa ja kestävämpää tekoälyn käyttöä.

Kaiken kaikkiaan tekoäly tuo monia mahdollisuuksia, mutta myös suuria kysymyksiä. Miten varmistamme, että teknologia tukee oppimista eikä päinvastoin? Tekoälyn tulisi toimia tukiälynä. Miten voidaan tasapainottaa hallinnan, turvallisuuden ja taloudellisuuden näkökulmat niin, että ne tukevat oppilaan hyvinvointia ja oppimista? Nämä ovat kysymyksiä, joita meidän on pohdittava yhdessä – koulutuksen asiantuntijoina, päättäjinä ja teknologian kehittäjinä. Suomen eOppimiskeskus ry:n rooli tässä keskustelussa on tukea avoimen ja rehellisen vuoropuhelun syntymistä, jotta voimme kaikki yhdessä löytää tasapainon, jossa tekoäly tukee oppimista vastuullisesti ja turvallisesti.

SeOppi 1/2026 -lehdessä julkaistuja ilmoituksia