Mitä kuuluu jäsenille: Avoimen oppimisen vaikuttaja -palkinnon saanut Tarmo Toikkanen

Avoimen oppimateriaalin pioneeri Tarmo Toikkanen sai keväällä ansaitsemansa tunnustuksen elämäntyöstään, kun Suomen avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaatio palkitsi hänet Avoimen oppimisen vaikuttaja -palkinnolla. Parinkymmenen vuoden kokemuksella hän osaa kertoa, miten avointa oppimateriaalia voisi hyödyntää esimerkiksi opettajien työmäärän vähentämisessä.

Tarmon innostus avoimeen dataan syntyi jo teini-ikäisenä tietokoneharrastuksen kautta. Tarmo ja hänen kaverinsa turhautuivat suljettuihin ohjelmistoihin, eikä avoimen lähdekoodin ohjelmistoja ollut silloin tarjolla kuin nykyään.

Vuonna 2001 Tarmo päätyi töihin Taideteollisen korkeakoulun (nykyisen Aalto yliopiston) Medialaboratorioon, missä avoimen materiaalin tuottaminen sai positiivista vahvistusta.

“Medialaboratoriossa oltiin edelläkävijöitä avoimen oppimateriaalin tuotannossa. Toteutimme Suomen ensimmäisen MOOCin eli avoimen verkkokurssin vuonna 2008.”

He saivat kurssille opiskelijoita eri puolilta maailmaa mm. Afrikasta. Kurssista ei voinut antaa suoraan opintopisteitä, koska opiskelijat eivät olleet korkeakoulun tutkinto-opiskelijoita.

Opintopisteiden sijaan kurssin käyneille lähetettiin pdf-todistukset, joissa oli kurssin tekijöiden allekirjoitukset. Näin kurssia pystyi hyödyntämään muiden koulutusten hyväksilukemisessa ja opintopisteiden saamisessa.

Sen jälkeen MOOC (Massive Open Online Course) onkin ollut oikea villitys maailmalla, mutta ei niinkään Suomessa. Tarmo uskoo tämän johtuvan siitä, että Suomessa opetus on muutenkin maksutonta ja kansalaisten saatavilla.

“Avoimia kirjekursseja on järjestetty Suomessa jo 1800-luvulla, joten mistään uudesta asiasta ei ole kyse. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu filosofia, että oppiminen kuuluu kaikille. Tätä emme saa unohtaa.”

“Jos et ole myymässä, niin mikset julkaisisi sitä avoimesti kaikille?”

Nykyisin Suomessa on AOE.fi-sivusto, johon kerätään avointen oppimateriaalien kirjastoa eri koulutusasteilta. Tarmo odottaa mielenkiinnolla, miten kirjasto lähtee elämään. Tarmo kuitenkin muistuttaa, ettei pelkkä oppimateriaalin avoimuus vielä riitä Suomessa. Materiaalin konteksti vaikuttaa paljon siihen, onko materiaalia helppo käyttää vai ei.

Tarmon vinkki aineistojen avoimuuteen on, että jos et ole myymässä sitä, niin mikset julkaisisi sitä avoimesti kaikille. Tarmo tekeekin itse kaikki materiaalinsa kaikkien löydettäviksi.

“Jos minulle tulee pyyntö tulla puhujaksi jonnekin, ohjaan kysyjät ensin maksuttoman materiaalini ja tallenteiden luo. Jos he silti haluavat minut paikalle, tulen kyllä mielelläni. Puhujakeikkoja on riittänyt kyllä tarpeeksi, vaikka tallenteet ovatkin olemassa.”

Tarmon mukaan perussisällöstä on turha laskuttaa, mutta lisäpalveluita ja kohdennettuja sisältöjä hän tekee mieluusti. Tarmo kutsuu tätä mainetaloudeksi.

“Peruskurssien opettajat yhdistykää!”

Tarmon mukaan lopputuote eli oppimateriaalit eivät ole se ydinasia vaan prosessien tulisi olla läpinäkyviä ja läpivalaistuja.

“Materiaalien, lähteiden ja tuloksien tulisi olla avoimia, aitoja ja näkyviä. Tällöin muutkin voisivat testata, pääsevätkö he samaan lopputulemaan.”

Tarmo kehottaa opettajia miettimään kurssien perusmateriaalien yhdessä tuottamista. Lukiossa ja yliopistoissa tilanne ei ole yhtä tukala kuin ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakouluissa.

“Ilman fasilitointia yhteistyö ei onnistu. Suomessa on jotain kulttuuriin liittyviä esteitä tässä. Opetus- ja kulttuuriministeriön tai Opetushallituksen kannattaisi laittaa paukkuja tähän asiaan.”

Jos kerralla saataisiin perusmateriaalit kuntoon kaikille, niiden päivittäminen ja jatkokehittäminen olisi Tarmon mukaan helppoa. Tällöin opettajien työaika ei kuluisi pakollisten peruskurssien turhaan työstöön.

Kohti reilumpaa datataloutta

Tarmon uusin pesti on olla Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johtava asiantuntija Datatalouden tiekartta -projektissa. Hän edistää projektissa Reilua datataloutta opetusnäkökulmasta. Hän tutkii mm. miten reilusta datataloudesta voisi kertoa lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa.

“Jos jollakulla on ideoita jaettavaksi, sparrailun tarvetta tai omia juttuja aiheesta testattavaksi, niin ottakaa vain yhteyttä minuun!”

Tällä hetkellä elämme epäreilun datatalouden aikaa. Jättiläismäiset firmat keräävät meistä tietoa, jolla voidaan jopa horjuttaa demokratiaa.

“Meidän dataamme myydään sellaisiin tarkoituksiin, joista meillä ei ole hajuakaan. Eikä meillä ole mahdollisuutta estää sitä.”

Tarmo kuvailee reilua datataloutta moniuloitteiseksi asiaksi. Meidän kaikkien perusoikeuksiin pitäisi kuulua, että näkisimme mitä dataa meistä kerätään, minne se päätyy ja mitä sillä tehdään.

“Ei dataa kannata jättää käyttämättä, mutta jokaisen pitäisi itse saada päättää, mitä dataa käytetään mihinkin. Olisihan se hienoa, jos esimerkiksi fysioterapeuttini lähettäisi tietoni personal trainerilleni, joka käyttäisi dataa saliohjelmani parantamiseen – minun luvallani.”

Vaikka Reilun datatalouden tutkiminen on varmasti aikaa vievää, Tarmo lupaa jatkaa edelleen työskentelyä yhdistysten parissa.

Vinkit avoimeen oppimateriaaliin tutustumiseen

Avoin oppiminen rakentuu seuraavista asioista:

• Materiaalien tulisi olla avoimia, mikä tarkoittaa, että oppimateriaalien tulisi olla julkisia ja kaikkien luettavissa.
• Kursseilla tulisi olla avoimet ovet eli kursseille saisi osallistua muutkin kuin kurssia pitävän koulun tutkinto-opiskelijat.
• Oppimismenetelmien tulisi olla avoimia. Tällöin oppiminen tapahtuu muistakin materiaaleista kuin vain opettajan itse tekemistä diaesityksistä. Opiskelijoiden tulisi saada käyttää laajasti erilaisia materiaaleja ja avointa tietoa hyödykseen opiskelussa. Tällöin opitaan hyödyllisiä tietotaitoja ja saadaan keinot ja taidot tuottaa itse avointa tietoa taas eteenpäin.

Näistä osoitteista voi lähteä liikkeelle:

AOE.fi
Avointen oppimateriaalien kirjastosta löytyy erilaista avointa oppimateriaalia. Kirjautuneena voit tallentaa itsellesi materiaalia muistiin.

Avointiede.fi
Avoimen tieteen ja tutkimuksen kansallisen koordinaation sihteeristön sivusto. Sieltä löytyy mm. suomalaisten korkeakoulujen allekirjoittama linjaus oppimisen ja oppimateriaalien avoimuudesta.