Ketään ei jätetä – pidetään seniorit mukana digiajassa

Teksti: Leena Vainio & Tapani Juuti

Digitalisaatio ja tekoäly muovaavat arkea yhä nopeammin – mutta miten varmistamme, etteivät ikäihmiset jää kehityksen ulkopuolelle. Digitasa-arvo ja digiosallisuus eivät synny itsestään – ne vaativat tahtoa, toimintaa ja yhteistä asennetta. Digiosallisuudella tarkoitetaan arjen sujuvuuden kannalta riittävän aktiivista osallistumista yhteiskunnan toimintaan, jossa hyödynnetään digitaalisia välineitä, sovelluksia ja palveluja yksilön näkökulmasta mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla. Kyse on siitä, millaisella hengellä rakennamme yhteiskuntaa, jossa kaikkien osaamista ja osallisuutta arvostetaan.

Digiosallisuuden esteet ovat usein aika arkisia: epävarmuus omista taidoista, pelko virheistä tai huijauksista, monimutkaiset tunnistautumisprosessit ja palvelujen heikko saavutettavuus. Moni kokee, etteivät palvelut ole tehty heitä varten.

Tilastojen mukaan suurin osa suomalaisista senioreista käyttää internetiä ainakin satunnaisesti, mutta käyttöaktiivisuus ja -varmuus vaihtelevat suuresti. Esimerkiksi 75–89-vuotiaista noin 66 % käytti internetiä vuonna 2023, mutta päivittäinen käyttö on harvinaisempaa (Tilastokeskus, 2023). Digitaaliset perustaidot on vähintää puolella 65–74-vuotiaista, mutta 75–89-vuotiailla enää 22 prosentilla (Digi- ja väestötietovirasto, 2023). Tekoäly taas on monelle vielä vieras aihe, joka voi herättää epävarmuutta ja pelkoja.

Digitaalisten palvelujen käyttöönottokynnystä on madallettava monin tavoin: tarjoamalla selkokielisiä, saavutettavia ja helppokäyttöisiä digipalveluita, mutta ennen kaikkea tarjoamalla riittävästi tukea ja koulutusta. Tukitoiminnan tulee olla helposti saatavilla, pitkäjänteistä ja suunniteltu kohderyhmän tarpeista käsin.Tärkeässä osassa ovat matalan kynnyksen opastustavat, vertaistuki sekä selkeä ja rauhalliseen tahtiin etenevä opetus.

Hyviä käytäntöjä löytyy jo: kunnalliset digitukipalvelut, järjestöjen vertaisopastajat, kansalaisopistojen kurssit ja helppokäyttöiset verkkosisällöt. Nyt rinnalle tarvitaan myös uudenlaisia ratkaisuja. Esimerkiksi tekoäly voi toimia digikaverina, joka vastaa kysymyksiin lempeästi, selkokielellä ja ajasta riippumatta. Se ei korvaa ihmistä, mutta voi madaltaa kynnystä kokeilla ja opetella omaan tahtiin. Teknologian omaksuminen voi parhaimmillaan lisätä yhteisöllisyyttä, itsenäisyyttä, iloa ja elämänlaatua.

Tärkeintä on, että jokaisella on mahdollisuus pysyä mukana, oppia ja osallistua. Tekoälyä ja digipalveluita ei tarvitse hallita täydellisesti – riittää, että ne tuntuvat hyödyllisiltä ja turvallisilta. Meidän on yhdessä varmistettava, ettei kukaan jää digitaitokelkasta.