“Hei tekoäly, kirjoitapa minulle kolumniaiheesta tekoäly oppimisessa!”

Seoppi-lehti 1/2023, Neukkarissa kuultua – Suomen eOppimisen neuvottelukunnan kolumni

Ei, en kiusaa teitä tekoälyn tuottamalla sinänsä oikeaoppisella suomen kielellä, vaan kirjoitan tämän ihan itse.

Apina, kirjoituskone ja äärettömästi aikaa ei tuottaisi Shakespearen koottuja teoksia – toisin kuin sanonta väittää. Mutta kun apinalle annetaan tusina sopivaa sanaa ja annetaan sen valita niistä yksi, ja tätä toistetaan, syntyy kumma kyllä ihan pätevää tekstiä. Haaste on löytää ne “sopivat sanat”.

Tekoäly ja älykkyys – kulkevatko ne käsi kädessä?

Talven uutinen tietysti oli ChatGPT – kaikille avoin verkkopalvelu, jotka tuottaa tekstiä häikäisevän hyvin. Ammattilaiset kautta maailman häikäistyivät, ehkä liikaakin.

Koska tekoäly tuottaa sujuvaa tekstiä, se vaikuttaa myös älykkäältä. Aivan samoin kuin ihminen tähtitaivaalle katsoessaan näkee tähtikuvioita, hän lauseita nähdessään näkee merkityksiä, siis älyllistä toimintaa. Siksipä tekoälyltä on pyydetty mielipiteitä maailmanpolitiikan tilasta, analyysejä poliitikoista ja strategisia ohjeita yrityksen kehittämiseen. Vastaukset ovat olleet uskottavia, vähän niin kuin tähtikuviotkin.

Tärkein oppi on kuitenkin seuraava: tekoälyssä ei tapahtunut viime syksynä suurta edistysaskelta, jonka myötä se olisi alkanut ymmärtää maailmaa. Sen sijaan osoittautuikin, että sujuvan tekstin tuottaminen on yllättävän helppo tehtävä.

Tukiäly – sisällöntuottajan uusi assistentti

On tärkeää ymmärtää, missä tekstiä luovan tekoälyn rajat ovat, muuten luotamme siihen liikaa. ChatGPT ja sen seuraajat toimivat kuten alussa kuvailtu apina, joka valitsee yhden sanan kerrallaan. Internetin sisällöllä koulutettu tekoäly osaa laatia listan tusinasta hyvästä sanasta, jotka sopisivat vastaukseen seuraavaksi. Yhä uudelleen ja uudelleen. Se ei missään vaiheessa analysoi asiayhteyksiä, luo uusia näkemyksiä tai tee johtopäätöksiä.

Ja kun ymmärrämme tämän toimintatavan, voimme hyödyntää tekoälyä – tai tukiälyä, kuten tykkään sitä nimittää. Älkäämme uskoko, että se on älykäs ja ymmärtää meitä paremmin. Mutta myönnetään, että se on nopea, sillä on valtavasti tietopohjaa ja sitä ei tyhjä paperi pelota. Tekoäly ei siis ole uusi toimitusjohtaja tai konsultti, mutta se on uusi assistentti.

Tekoäly oppimisen tukena

Maailmalla, toisin kuin Suomessa, esseevastaukset ovat valtavan suuri osa kouluarviointia. Vaikka tekoälyn tuottaman tekstin faktat eivät ole välttämättä oikein, tai luovan tekstin taso jää latteaksi, on tulos kyllä yläkoululaisen tasolla. Mutta ovathan oppilaat aina huijanneet: on kysytty apua vanhemmilta, kavereilta tai netistä, kopioitu aineen idea pelistä tai uudesta elokuvasta, tai jopa ostettu tuotos netistä.

Otetaan siis tukiäly sekä opettajan että oppilaan avuksi, aivan kuten laskukoneet, tietokoneet, internet ja Wikipedia aikoinaan. Tukiäly on erityisen kätevä tuntisuunnitelmien tai harjoitustehtävien ideoinnissa. Oppilaat voivat hyödyntää tukiälyä vaikkapa tuottamaan ehdotuksia ainekirjoituksen aloitukseksi, oman tekstin rakenteen parantamiseksi tai ideoita projektiksi.

Suomen eOppimiskeskuksella on kehitteillä tekoälyn ensiapupaketti opettajille, jossa näitä mahdollisuuksia avataan lisää ja konkreettisemmin.

Varjopuolia unohtamatta – mitä tekoälyn “musta laatikko”sisältää?

Mutta, muistakaamme myös ne uuden teknologian varjopuolet.

• Jokainen uusi sana on järkyttävän laskentatyön takana. Mikäli datakeskus pyörii hiilellä, ei tekoälyn käyttö ole ympäristöystävällistä.
• Maksuttomat tekoälypalvelut ovat huonompia kuin maksulliset. Jos jotkut vanhemmat ostavat oppilaalle pääsyn parempaan tekoälyyn, miten käy opetuksen tasavertaisuudelle?
• Tekoäly on musta laatikko. Voidaan ehkä varmistua, mitä aineistoa sen koulutukseen on käytetty, mutta sen lisäksi tuhansia ihmistyötunteja on käytetty hankalien aiheiden siivoamiseen. Tekoäly ei siis ole objektiivinen, vaan sisältää arvovalintoja ja poliittista latausta. Kannattaa siis pitää mediakriittinen hattu päässä myös tukiälyn vastauksia lukiessa.

Aisaparina arjessa

Eikä tekoäly ole sinänsä uusi asia, vaikka se nyt uutiskuohussa tuli näkyväksi. Sen kehitys alkoi vuonna 1943 ja suuri osa meidän yhteiskunnastamme on jo tekoälyn tehostamaa: ruokakauppojen logistiikka, luottokorttien huijausten tunnistus, sähköpostin roskapostisuodatus, somepalveluiden suosittelut, verkkomainonta, kaupunkipyörien sijoittelu, tuulivoiman tuottoennusteet, veroilmoitusten tarkistukset, puheentunnistus, automaattiset videoiden tekstitykset ja sitä rataa.

Tekoäly ei ole korvaamassa luovasti ajattelevaa ihmistä, mutta rutiinitöissä se tulee olemaan yhä useammin aisaparina ihmiselle. Tekoäly vie työt vain niiltä, joiden työ on rutiininomaista tiivistelmien kirjoittamista tai yhä uusien samankaltaisten tiedotteiden tekemistä. Näissä tehtävissä kannattaakin ottaa tukiäly avuksi ja käyttää oma aika järkevämpään tekemiseen.

Euroopassa on valmisteilla maailman ensimmäinen tekoälyn sääntelykehikko, joka edellyttää tekoälyn kehittäjiltä ja käyttäjiltä eettisiä pelisääntöjä, läpinäkyvyyttä sekä riskienhallintaa. Seuraamme kehitystä mielenkiinnolla.

Teksti: