Vihreää eOppimista etätoimistolla

eOppimiskeskuksen jäsenten verkosto eli eOppimisen neuvottelukunta kokoontui 16.3.2022 keskustelemaan kestävän oppimisen teemoista. Juulia Puukari toi tapahtumaan terveisiä eOppimiskeskuksen kestävän kehityksen osastolta:

Hei ja keväinen tervehdys Suomen eOppimiskeskus ry:n uudelta Kestävän kehityksen osastolta! Olen Juulia Puukari ja aloittanut eOppimiskeskuksella viime marraskuussa työssäoppimisjakson, jonka pääteemaksi on muotoutunut ympäristötietouden lisääminen, omien koulutusten ja esitysten vetäminen sekä uuden, Vihreää eOppimista -blogisarjan starttaus.

Koen, että olemme saaneet kestävän kehityksen aiheista hyvää keskustelua aikaiseksi ja ajatustenvaihto on ollut innostavaa ja kehittävää. Odotan innolla yhteistyön jatkumista eOppimiskeskuksen kanssa.

Mistä sitten tänne yhtäkkiä tupsahdin? Olen parhaillaan tekemässä ympäristöalan erikoistutkintoa Koulutuskeskus Syklillä ja kevään aikana valmistumassa nimikkeellä ilmastonmuutoksen osaaja. Sykliltä löytyy ympäristöalan koulutuksia moneen lähtöön, mutta meidän linjallamme keskeisiä teemoja ovat resurssienhallinta, energiatehokkuus ja kestävä kehitys.

Aloittaessani eOppimiskeskuksella näyttötyöni parissa, oli alusta asti selvää, että tulen kenties tekemään hieman erilaista kartoitustyötä kuin monet muut kanssaopiskelijani. Kun liikutaan etätoimistoympäristössä, asioita mitataan ja lähestytään hieman eri tulokulmasta kuin työssä, jossa ympäristönä on mahdollisesti perinteisempi toimisto; kokous-, työ- ja kahvihuoneineen Reusrssienhallinnassa mittaamme usein konkreettista tilojen ja materiaalien käyttöä, laskemme toimiston energiankulutusta, sähkön- ja vedenkäyttöä, seuraamme jätteiden kierrätystä, ehkä pureudumme toimistorakennuksen nykytilaan ja kuntoon. Lähdemme mittaroimaan tätä kaikkea, selvitämme kartoituksessa nykytilan, teemme suunnitelman ja kehitysehdotukset jatkoa varten ja seuraamme, miten suunnitelmamme toteutuu käytännössä. Mietimme ehkä miten ilmanvaihtoa voisi parantaa, lämmönsäätelyä tehostaa; kaikenkaikkiaan mittaroimme hyvin konkreettisia asioita, joita voimme koskettaa, nähdä, kuulla ja siten hienosäätää.

Etätoimisto, kuten tämä eOppimiskeskuksen tapauksessa toimiva virtuaalinen toimisto, on resurssienhallinnan kannalta paljon abstraktimpi ympäristö. Jos lähtisimme aivan samalla kaavalla mittaamaan asioita, laajentuisi tehtävä työ itseasiassa työntekijöiden asuinympäristöihin ja pian löytäisimme itsemme mittaamassa yksityishenkilöiden kotien lämpötiloja, sähkönkulutusta, kierrätystottumuksia ynnä muuta. En sano, etteikö tästäkin hyödyttäisi, mutta totesimme jo ennen kartoituksen alkamista, että toisenlainen lähestymistapa on mielekkäämpi. Päädyimme keskittymään siihen, mikä on oleellista juuri eOppimiskeskuksen kannalta ja minkälaista energiatehokkuutta ja resurssienhallintaa voisimme harjoittaa tältä kannalta. Ollaan toki ajanhermoilla siinä, että vaikka eOppimiskeskukselle tämä on ollut luonnollinen työskentelymuoto jo kaksikymmentä vuotta, on pandemian myötä viimeisen parin vuoden ajan etätyöskentely tullut hyvin tutuksi valtavirralle muitakin aloja ja työpaikkoja, kotitoimistoja on yhtäkkiä putkahdellut kuin sieniä sateella. Tällöin energiankulutus on ainakin yhdessä suhteessa lisääntynyt entisestään: olemme jatkuvasti yhteydessä virtuaalisesti ympäri maailman.

Viime vuosikymmeninä lisääntyneen datansiirron ja entistä kehittyneempien datakeskuksien myötä, ollaan samaan aikaan tiedonvälityksen ennennäkemättömän runsaudensarven kuin myös ennestään tuntemattomampien, uusien mittareiden äärellä. Kun energiankulutus tietotekniikan saralla kasvaa, niin kasvavat globaalisti päästötkin. Arvioiden mukaan erilaisten ICT-ratkaisujen hiilidioksidipäästöt ovat jotain 1,4-5 % luokkaa kokonaispäästöistä maailmanlaajuisesti. Mittaaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä alalta puuttuu vielä läpinäkyvyyttä ja yhteisiä standardeja, siitä johtunee iso variaatio mittaustuloksissa. Vertailun vuoksi esimerkiksi ilmailu- ja lentoliikenne päästöineen kalpenee omilla kokonaispäästöillään, jotka ovat noin 2 % luokkaa.

Tätä pohjustusta myöten pääsemmekin oman aiheeni ytimeen: energiatehokkuuteen digitaalisuudessa. Aloittaessani eOppimiskeskuksella marraskuussa, aloitin hyvän vinkin ansiosta myös samalla oppimismatkan Tieken luotsaamaan Green ICT -hankkeeseen. Hanke on järjestänyt vihreiden it-aiheiden tiimoilta webinaareja jo syksystä lähtien, joten itse hyppäsin kelkkaan hiukan jäljessä, mutta onneksi menneidenkin webinaarien materiaaleja löytyi edelleen Tieken sivuilta katsottavana, (joten sinne vaan tutustumaan!). Sukellus näihin teemoihin oli erittäin mielenkiintoista ja opin talven webinaarien myötä rutkasti uutta niin vihreästä koodaamisesta, kestävästä ohjelmatuotannosta kuin myös työntekijöiden inhimillisestä kestävyydestä kaiken keskellä. Sivuhuomautuksena omien Syklien koulutusten myötä ilmastoaiheiden tunnepuoli nousi itselleni tärkeäksi teemaksi uusine termeineen kuten hiilijalanjälki. Ilmastonmuutoksen vastaisen työn pohjalle tarvitaan reilusti motivaatiota ja ihmisten jaksamista, joten näitä tunnepuolen teemoja ei voi sivuuttaa. Ilmastoahdistus on todellinen uhka oikealle kehitykselle. Nyt monia uhkia nousee maailmalla entisestään ja on entistä tärkeämpää, miten käsittelemme kaikkea tätä kauhua, mitä ympärillämme on vellonut niin pandemian, viimeisimpien ilmastoraporttien kuin Ukrainan sotatilanteekin kanssa. Tarvitsemme toivoa paremmasta. Mikä tuottaa juuri sinullle toivoa? Itselle toivoa paremmasta tuottaa tieto ja tiedon lisääntyminen, tietämyksen täydentäminen, tietoisemmaksi tuleminen. Luonnehtisin itseäni ikuiseksi opiskelijaksi ja jo useamman alan kierturina huomaan, että tiedonjano ei ole vähentynyt vaan sen sijaan kasvanut. Oppiessani uutta niin Syklin kuin eOoppimiskeskuksen kuin Green ICT -hankkeenkin parissa, huomaan, että tiedon lisääntyminen ilmastoaiheista on omalla kohdallani lieventänyt aiheen aiheuttamaa paniikkia ja ahdistusta. Paljon on tehtävää, mutta paljon on myös tehtävissä!

Kestävän teknologian kehitystä tavoitteiden saavuttamiseksi ei pidä jarrutella, mutta on hyvä kiinnittää huomiota niihin vaihtokauppoihin, mitä tuo kehitys tuo tullessaan, jollemme ole tarkkoina jo heti suunnitteluvaiheessa. Hyvällä etukäteisuunnittelulla esimerkiksi ohjelmistotuotannossa, voidaan ympäristövaikutuksia ja varsinkin valmiista tuotteesta syntyviä päästöjä keventää huomattavasti. Tarkoituksenmukaisuus ja oikeat valinnat, esimerkiksi ohjelmoinnissa kielen suhteen, ennaltaehkäisevät myöhemmiltä korjausliikkeiltä, mikä tuottaa tehokkaampaa tulosta usein myös pienemmällä budjetilla. Taloudelliset säästöt ja resurssitehokkuus kulkevat nimittäin enemmän käsikädessä kuin ehkä etukäteen ajattelisi. Kun emme tuhlaa luonnonvaroja rajattomasti ja hyödynnämme käyttämämme materiaalit monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti, ajattelemme tuotteen koko elinkaarta sekä otamme kiertotalouden taloutemme uudeksi malliksi, voimme lopulta luopua sanasta ”roska” kokonaan. Ei enää jätteitä, vaan elintärkeitä raaka-aineita ja energiaa, joka virtaa aina uusissa muodoissaan, kokonaan hyödynnettynä, kiertävänä hyödykkeenä, käyttäjältä toiselle, erilaisena tarpeena eri yhteyksissään. Moni asia on ratkaistavissa. Maailma tarvitsee visioita ja visioita syntyy sen pohjalta mitä tiedämme, mistä otamme selvää, huomioimme. Teemme parhaamme sen tiedon pohjalla mikä meillä nyt on, mutta teemme toki virheitä koska emme vielä tiedä kaikkea. Kestävässä kehityksessä ei koskaan tulla täysin valmiiksi, joten aina on tilaa uusille ideoille. Juuri nyt meillä on kiire ratkaista monenlaisia ongelmia samaan aikaan, sitä ei käy kieltäminen, mutta meitä on paljon ja monella tiedolla varustautuneita. Kukaan yksi mieli ei ratkaise kaikkea, me resonoimme ennen kaikkea suhteessa toisiimme, löydämme muutosvoiman suuresta joukosta tietäjiä ja taitajia keskellämme. Olen kiitollinen saadessani olla osa tätä sivistyksen ketjua ja vuoropuhelua, olen kiitollinen kasvun ja kehityksen voimasta omassa organisaatiossani. Siitä tässä pohjimmiltaan on kyse: kestävä kehitys, resurssienhallinta ja energiatehokkuus eOppimiskeskuksella on tietoisuuden lisäämistä, keskustelua ja reflaktointia ja tästä kaikesta voimaantumista. Yhdessä saamme kestävää kehitystä aikaa niin töissä, kotona kuin kaikenlaisissa elinpiireissämme. Yhdessä monen alan asiantuntijoista tulee kestävä ja kehittyvä työyhteisö, jossa muutokselle annetaan tilaa ja uteliaisuus saa aikaan tehokasta energiaa.

Loppuun toistan kysymyksen ja avaan sitä myöten neuvottelukuntaan avoimen keskustelun aiheesta: Mikä tuottaa sinulle toivoa? Oletko löytänyt keinoja taltuttaa ilmasto- tai muuta ahdistusta? Mikä motivoi sinua kehittymään kestävällä tavalla?

Kiitos, energiatehokasta kevään jatkoa kaikille! Muistakaa hallita omat sisäiset resurssinne. 🙂