Tietotyö on jatkuvaa yhdessä oppimista
| Teksti | Oili Salminen |
Tiedon käsittely ja uuden oppiminen liittyvät lähes kaikkiin nykyajan ammatteihin – myös niihin joita yleensä ei pidetä tietotyötä sisältävinä. Minkälaisessa työelämässä olemme lähivuosina? SeOppi kysyi trendeistä Esko Kilveltä, jolla on tietämys vuosikymmenten ajalta tietotyön ja digitaalisten työympäristöjen kehityksestä.
Tietotyössä joudutaan ratkaisemaan jatkuvasti ongelmia, joihin ei ole etukäteen oikeita vastauksia, vaan ne on opittava löytämään luovan tiedon rakentamisen avulla. ”Tietotyön tekeminen on sama asia kuin oppiminen”, Esko Kilpi kiteyttää.
Jotta työelämän muutoksia voitaisiin ohjata myönteiseen suuntaan, on organisaatiossa tehtävä radikaaleja linjauksia ja toimenpiteitä, ellei peräti sosiaalista vallankumousta.
Yhteisöissä on voima
Yksin suoritettavat ammattitehtävät ovat katoamassa, sillä tietotyö vaatii yhdessä tekemistä niin että työn kohde jaetaan eikä sitä suorita yksilö vaan useampi henkilö samaan aikaan. Tällöin työn tekeminen on yhteisöön linkittyvää ja monimuotoista. ”Samalla tulee hoidettua työyhteisön hyvinvointia, kun tekijää ei jätetä yksin tekemään työtä silloin, kun tehtävän paras suorittaja olisi yhteisö”, Kilpi muistuttaa.
”Työpaikka on yhteisö, jossa tuloksen tekemisen vuoksi tietovarannot ovat yhteisön yhteistä pääomaa.”
Hyvinvoiva työyhteisö tekee tulosta ja sen jäsenet saavat aikaan tuottavuutta. Kilpi esittää uusimpiin tutkimustuloksiinsa vedoten, että tietotyöntekijöiden hyvinvoinnin perusta ja tuloksentekokyky liittyvät yhdenvertaisuuteen ja oikeuteen osallistua päätöksentekoon.
Haasteeksi työelämässä nousee kysymys, osaavatko ihmiset toimia niin, etteivät he ajattele ensin organisaatiota ja siellä olevia erillisiä tehtäviä, vaan ajatukset rullaisivat heti yhteisöllisen tekemisen suuntaan.
Roolien tarkistusta tarvitaan
”Vanhamallinen johtaminen luo systeemistä tehottomuutta tietoperustaiseen työhön. Se voidaan muuttaa, jos tietotyöläisten rooleihin sisällytetään enemmän aktiivista vastuuta. Se puolestaan edellyttää, että henkiset rakenteet ja työn yhteiskunnallinen rakenne muuttuvat radikaalisti.”
Yhteisöjen johtaminen on todellinen haaste. ”Johtaja ei ole alaistensa kaitsija, vaan henkilö, joka ennakoi ja haistelee tulevia tuulia, ja ennen kaikkea hänen on siedettävä epävarmuutta. Niin johto kuin alaisetkin joutuvat oppimaan koko ajan uutta ja tarkastelemaan erilaisia vaihtoehtoja.”
Lisäksi johtajat ovat riippuvaisia alaistensa halusta toimia vapaaehtoisesti, koska tietotyöorganisaatioissa ei ole tilausta auktoriteettia kaipaaville johtajille. ”Eräässä kansainvälisessä yrityksessä on periaate, että johtajat voivat jäädä tai tulla valituksi asemiinsa vasta sitten, kun alaiset ovat hyväksyneet heidät.”
”Tietotyössä johtajat ja alaiset ovat toistensa luomuksia. Yhdenvertaisuus ja tehokkuus kulkevat yhdessä eivätkä ole toistensa vastakohtia, vaan ne liittyvät toisiinsa yhä kiinteämmin, kun koulutuksen ja osaamisen taso työvoimassa kasvaa ja tietotyöstä tulee yhä enemmän työelämän perusnormi.”
Työnteko sidotaan yleensä aikaan, paikkaan, organisaatioon ja työskentelymalleihin. Tätä ajattelumallia on Kilven mukaan tuuletettava, koska työ voidaan tehdä missä vain. Nykyajan työympäristöissä ei selvitä ilman digitaalisia laitteita, yhteyksiä, verkkoja ja palveluja. Vaikka ne kaikki ovat arkipäiväistyneet, ne mielletään vallitsevan ajattelun mukaan koneiksi, joilla voi tehdä jotain. Käsitystä on muutettava, jotta ihmiset alkavat määrätä, mitä ja milloin koneet tekevät. Kyseessähän on sosiaalinen teknologia, joten muutos voi olla mahdollinen.
Osaaminen on vuorovaikutuksessa, ei yksilöissä
Suuri osa työssä oppimisesta tapahtuu perinteisen koulutuksen ulkopuolella. Informaali oppiminen näyttää Suomessa onnistuvan parhaiten sellaisissa työympäristöissä, joissa on sovellettu sekä tiimimäistä toimintatapaa että suhteellisen suurta työn autonomiaa, todetaan TYYNE-hankkeen raportissa.
Työuraansa aloittavan on osattava perusasiat, mutta vasta tekemisen kautta hän oppii aidosti työstä, ja oppiminen uuden tiedon rakentamisena jatkuu koko työelämän ajan.
Yksilön osaaminen on organisaatiolle hyödyksi, jos se linkittyy työyhteisön yhteiseksi osaamiseksi. Tärkeä osa oppimista on monipuolinen kokemusten vaihtaminen vuorovaikutuksessa myös organisaatiorajojen ylitse. Monille on huojentavaa se, ettei ongelmia tarvitse ratkoa yksin, vaan apua saa kollegoilta, toiselta ammattikunnalta ja netin avulla tarvittaessa maailmanlaajuisilta yhteisöiltä.
”On opittava ottamaan vastuuta oman panoksen antamisesta ja kaikkien on opittava kysymään: mitä tietoa tarvitsen, mitä tietoa voin antaa toisille ja keiden kanssa minun pitäisi kommunikoida?”
Info
Esko Kilpi on konsultti- ja tutkimusyhtiö Esko Kilpi Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Yrityksen erikoisalana on tietotyön ja digitaalisten työympäristöjen kehittäminen. Kilpi on tunnettu liikkeenjohdon neuvonantaja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hän on luonut uraa myös kansainvälisenä luennoitsijana ja tutkijana ja julkaissut lukuisia artikkeleita ja tutkimuksia. Hän toimi juuri päättyneessä Työelämä oppimisympäristönä (TYYNE) -hankkeessa ohjausryhmän puheenjohtajana.
Suomen eOppimiskeskus ry aloitti yhteistyössä Aalto-yliopiston, Hämeen ammattikorkeakoulun ja Otavan Opiston kanssa lokakuussa 2012 valtakunnallisen Työelämä oppimisympäristönä (TYYNE) -selvityshankkeen. Hanke toteutettiin tiiviillä aikataululla (lokakuu 2012 – maaliskuu 2013).
Hankkeen tilaajana oli opetus- ja kulttuuriministeriö, joka hyödyntää selvityksen tuloksia kehitystoiminnassaan ja mahdollisesti uuden EU:n puiteohjelmakauden (2014–2018) suunnittelussa. Hankkeen asiakkaina olivat uusien palveluiden, koulutustoiminnan suunnittelun ja oman työn kehittämisen näkökulmasta myös yritykset ja organisaatiot, koulutusorganisaatiot sekä opettajat ja työelämässä oppijat. Selvityshankkeen varsinaisena kohderyhmänä olivat kaikki ne tahot, jotka tarvitsevat ajanmukaista tietoa uusista monialaisista oppimisen muodoista ja ratkaisuista.
Tämä selvitys tehtiin avoimella toimintamallilla, joten työhön saattoi osallistua ja sen tuloksia hyödyntää kaikki halukkaat vapaasti.
Projektin tuotoksena olivat kirjallisuuskatsaus ja varsinainen selvitys. Varsinainen selvitys perustui kirjallisuuskatsaukseen, kaksikierroksisen delfoi-kyselyn tuloksiin, asiantuntijapaneelien työhön sekä yhteenveto- ja analyysityöhön, josta vastasi ohjausryhmän ohjauksessa Suomen eOppimiskeskus ry:n vetämä tiimi.
