Pääkirjoitus: Hyvinvointi muutosten lähtökohtana

SeOppi 1/2021
Teksti: Jari Harvio, Suomen eOppimiskeskus ry:n hallituksen puheenjohtaja & Hämeenlinnan kaupungin digikehittämispäällikkö


Huh – eivätköhän kaikki toivo samaa – ei enää viikkotolkulla kestäviä verkkokokousmaratoneja! Pandemian kuluessa työn tehokkuus ja tahti ovat kiihtymällä kiihtyneet. Jossain kohtaa tuntui, ettei taukoja ole enää ollenkaan ja oli pakko pistää herätyskello soimaan, jotta varmasti muisti siirtyä seuraavaan tapaamiseen. Hyvinvoinnin kannalta homma alkoi mennä överiksi ja oli pakko aloittaa tietoinen oman työn tauottaminen ja pitkien seminaaripäivien rytmin keventäminen lyhyemmillä yhteisillä osuuksilla ja riittävillä jaloittelutauoilla – tarjota osallistujille ja kollegoille hengähdysmahdollisuuksia.

Monelle opetusteknologian kanssa toimivalle viime ajat ovat sisältäneet salasanojen luomista, laitteiden uusimista, pedagogisten arviointien ja strategisten linjausten tekemistä. Miten meillä toimitaan pandemian eri vaiheissa ja mihin tulevaisuus meitä tulee viemään. Nyt on tullut aika lähteä kokeilemaan saatuja hyviä käytäntöjä, mikä voisi olla se meidän työtapamme, jossa otettaisiin huomioon sekä työntekijöiden että työnantajien toiveet ja tarpeet.

Työterveyslaitos on määrittänyt työhyvinvoinnin seuraavasti: “Työhyvinvointi tarkoittaa turvallista, terveellistä ja tuottavaa työtä, jota ammattitaitoiset työntekijät ja työyhteisöt tekevät hyvin johdetussa organisaatiossa. Työntekijät ja työyhteisöt kokevat työnsä mielekkääksi ja palkitsevaksi, ja heidän mielestään työ tukee heidän elämänhallintaansa.

Jos ajatellaan työhyvinvointia ja jaksamista, osallisuus on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Olemme osallisia omissa työyhteisöissämme ja verkostoissamme. Osallistuminen lisää osallisuuden tunnetta. Googlella on päätetty, että siirrytään 3+2 -työmalliin. 3 päivää toimistolla, 2 kotona. Näin vähennetään työmatkoihin kuluvaa aikaa ja lisätään työntekijän mahdollisuuksia päättää, miten työnsä järjestää, mutta samalla varmistetaan riittävä yhteinen työskentelyaika. Samankaltaisia järjestelyitä on Suomessakin. Erilaisilla kyselyillä on pyritty kuulemaan työntekijöiden ajatuksia ja näkemyksiä, miten työtä haluttaisiin tehdä. Suurin kysymys ei kuitenkaan liene se, ollaanko etänä vai läsnä, vaan miten työprosessit organisoidaan.

Toinen suuri kysymys on osaamisen kehittäminen ja osaamisen tuki. ICTeko-hankkeen tuloksissa nousi esiin lähituen ja kollegojen tuen merkitys. Anonyymit etä-aspat ja chattibotit eivät toimi niin hyvänä tukena kuin kollega tai paikan päälle jalkautuva ict-tuki. Siten ei tule väärinkäsityksiä tai muita viiveitä niin helposti ja tarvittaviin kysymyksiin saadaan tuki ja vastaus. Ja uskalletaan kysyä, eikä ujostella. Mutta mitenkäs sitten, kun työt tehdään etänä, kotona, eikä kollegoja tai lähitukea ole kivenheiton päässä…? Ns. kuplassa kaikki ongelmat eivät aukea tai jokin tekninen pulma jää ratkaisematta tai se ohitetaan jollain luovalla, mutta ei aina niin leanillä tavalla. Kerrasta toiseen. Se voi käydä raskaaksi.

Nyt meillä onkin edessä haaste – pidetään kaikki mukana kehittämässä, jotta saisimme mahdollisimman monia vaihtoehtoisia keinoja, joita testata ja kokeilla. Luodaan uusi työympäristö, joka toimii yhteisönsä luomien toimintamallien mukaan. Mahdollistetaan kaikkien osallisuus ja vahvistetaan yhteisön ja yksilön hyvinvointia.