Oppijan hyvinvointi datan avulla
SeOppi 1/2021
Teksti:
- Anu Konkarikoski, Koulutuskuntayhtymä Tavastia
- Kaisa Honkonen & Jukka Lehtoranta, Suomen eOppimiskeskus ry
Moni meistä mittaa elimistönsä tilaa, unta ja palautumista älykellon avulla, mutta harvempi systemaattisesti helpottaa arkensa kulkua tekemällä muutoksia omaan toimintaansa datan pohjalta. Toisaalta moni on jo oppinut ennen digiaikaa kantapään kautta, että jos aivot eivät yleensä toimi aamupäivällä, vaativat työtehtävät kannattaa kalenteroida iltapäivään – tai päinvastoin.
DOT – Data opiskelijan tukena -hankkeessa on ollut tavoitteena saada osaamisen hankkimisen aikana syntyvää dataa suoraan opiskelijan hyödyksi. Digitaaliset välineet eivät vielä ole kehityskaarensa huipulla, vaikka horisontissa siintävätkin jo kullekin oppijalle parhaiten soveltuvat ja rytmittyvät adaptiiviset aineistot. Vuosikymmeniä on tiedetty, että kun saa työskennellessään haasteita ja niiden parissa riittävän usein onnistumisen kokemuksia, motivaatiokin säilyy ja kasvaa. Tämä jo itsessään lisää opiskelun mielekkyyttä ja sitä kautta opiskelijan hyvinvointia.
Ammatillisessa koulutuksessa yksilölliset polut ovat koulutuksen keskiössä. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan koko opintojen ajan päivittyvä oma henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma, jossa huomioidaan aikaisemmat opinnot ja työelämässä tai muualla karttunut osaaminen. Tältä pohjalta määrittyvät suoritettavat osaamiskokonaisuudet ja myös osaamisen hankkimisen etenemisen aikataulu.
Poluttamo-hankkeen aikana kehitetyt Moodlen ammatillisen koulutuksen etenemisen seurannat ovat nousseet täysin yksilöllisten polkujen myötä opiskelijoiden toivelistalle. Moni haluaa nähdä, mitä on jo tehty ja mitä vielä pitää oppia voidakseen osoittaa osaamisensa ja siirtyäkseen kohti seuraavaa tutkinnon osaa ja valmistumista.
DOTissa kysyimme opiskelijoilta, mitä he haluaisivat oppimisanalytiikalta ja voisiko kone tehdä osan ohjaustyöstä. Analytiikka pohjautuu datankeruuseen. Tietosuoja ja tietoturva nousivat keskusteluissa esiin ja myös opiskelijoiden osaamiserot tähän aihepiiriin liittyen. Oppilaitosten voisi olla hyvä varmistaa, että kaikilla olisi tarvittavat tiedot ja ymmärrys oppimisen aikana kerättävästä datasta: mitä kerätään, mihin dataa säilötään ja mihin tietoa siirretään – esimerkkinä KOSKI-järjestelmä ja sen merkitys myöhemmin vaikkapa jatko-opinnoissa.
Kone ohjaajana -kysymyksen kohdalla opiskelijat näkivät sekä mahdollisuuksia että uhkia. Osa ei halunnut missään nimessä konepohjaista ohjausta, osa näki sen jopa puolueettomana arvioijana/tarkastajana. Alakohtaiset erot on hyvä huomioida: koodin tarkastaminen koneellisesti on eri asia kuin korusepän kädenjäljen tarkastelu. Opettaja kuitenkin halutaan oman osaamisen kehittymisen ohjaajaksi suurimmaksi osaksi – oikea ihminen, jolta kysyä ja joka ymmärtää mitä kysytään.
Datan oikeellisuus ja siitä tehtävät päätelmät ovat aina kriittisessä roolissa, kun käytetään oppimisanalytiikkaa. Simulaattorit ovat paras paikka venyttää rajoja ja harjoitella turvallisesti ennen reaalimaailmaan siirtymistä. Laivakonttien siirtäminen laivasta ja laivaan, ruiskumaalaaminen ja vaikka kaivinkoneella työskentely ovat ammatillisessa koulutuksessa simulaattorissa harjoiteltavia taitoja, mutta on oltava tarkkana, mitä dataa ne tuottavat. Simulaattori-harjoittelussa ei välttämättä arvokkainta ole oikein tehdyt suoritukset vaan väärin tehdyt. Tällöin dataksi tallentuu virheiden määrä ja laatu, mikä onkin hyvä asia, kun voidaan yhdessä purkaa ja analysoida mikä meni pieleen ja miten tilanteessa tulee toimia. Dataa yhdistäessä on siis muistettava olla erittäin tarkkana, mitä kerätään ja miten sitä tulkitaan.
Kaikista tärkeintä opiskelijoille on nähdä helposti, miten osaaminen kehittyy, minkä verran on tehty ja mitä seuraavaksi. Toisella asteella ammatillisessa tutkinnon osista koostuvat kokonaisuudet ovat isoja ja saattaa kestää pitkään, ennen kuin niiden suoritusmerkinnät tulevat. Osaamiset täytyy pilkkoa tavoitteiksi eri tavalla, jotta osaamisen karttuminen näkyy opiskelijalle nopeasti. Haasteena onkin, onko olemassa kaikille aloille soveltuvaa yhteistä visualisointimallia vai pitäisikö niitä olla ala- ja opiskelijakohtaisesti valittavissa tarpeen tai mieltymyksen mukaan. Jokainen meistä on yksilö, ja teknologia kyllä antaa mahdollisuuden huomioida jokaisen oppijan. Seuraavaksi kehittäjien täytyy vain löytää keinot, joilla varmistaa, mikä kenellekin sopii ja mikä motivoi ja tukee opintojen eri vaiheissa.
Toivomme koulutuksen järjestäjien analytiikan ja tiedolla johtamisen kehittäjissä olevan mukana riittävästi myös opetustyössä olevia ja opiskelijoita, jotta mallit ja visualisoinnit saadaan palvelemaan mahdollisimman monia käyttäjiä.
