Kuka tarvitsee oppimisanalytiikkaa?
Oppimisanalytiikan tarkoituksena on ymmärtää oppimista. Lähtökohtana on ollut, että kerätyn tiedon ja visualisointien avulla tuetaan oppijaa niin, että hän saisi yksilöllistä tukea ja rakentavaa palautetta. Analytiikka ei ole mikään oma irrallinen osa – se on osa opetus- ja oppimisprosessia, arviointia ja siihen kytkeytyviä ohjauksellisia toimia ja palautteenantoa.
Olemme selvittäneet oppimisanalytiikan käyttöä ja samalla olemme pohtineet paljon, ketä oppimisanalytiikka oikeastaan koskettaa. Tarvitseeko jokainen opettaja tätä analysoitua dataa, varsinkin jos hän tuntee hyvin oppijansa ja hänellä on pieni ryhmä opetettavana? Tai tarvitseeko oppija erityistä koottua tietoa, jos hän saa opettajalta jatkuvasti ajankohtaista suullista palautetta?
Oppimisanalytiikka terminä voi olla vähän liian kapea kuvaamaan koko siihen liittyvää ajatusta. Sen takana oleva ajatus pitää sisällään kokonaisen toimintaprosessin, ei pelkästää dataa ja siitä muodostettua analyysiä ja visuaalista käppyrää. Tavoitteenahan on, että saamme analytiikan tuottamasta tiedosta tukea oppimiseen, ohjaukseen, opetukseen ja päätöksentekoon. Ilman oppimisesta kerättyä dataa ei ole analytiikkaa, mutta jos analytiikan tuloksista ei seuraa mitään järkevää toimintaa, datan kerääminen on turhaa.
Tiedon avulla voidaan rakentaa sujuvampia ja yksilöllisiä oppimispolkuja
Oppimisanalytiikka voidaan liittää kaikkiin oppimis-, opetus- ja ohjausprosesseihin. Sen avulla voidaan visualisoida osaamisen karttumista ja kuvata kehittymistä. Kun oppimisanalytiikka on osana esimerkiksi diagnostista arviointia, se mahdollistaa lähtötason selvittämisen sekä aikaisemman osaamisen huomioimisen. Etukäteistieto mahdollistaa henkilökohtaisen oppimisprosessin suunnittelun, joka pohjautuuu tavoitteisiin.
Oppimisprosessin suunnitelmaan voidaan myös kytkeä tavoitteellinen palaute ja ohjaus. Tämän tavoitteellisen suunnitelman avulla sekä opettaja että oppija tietävät, mitä tavoitellaan ja miten tavoitteisiin ollaan etenemässä, missä kohdassa oppimisessa on ongelmia ja mihin tarvitaan lisätukea. Tiedon avulla voidaan siis rakentaa yksilöllisiä oppimispolkuja, jotka vastaavat oppijoiden tarpeisiin ja oppimistapoihin.
Oppimisanalytiikka voidaan kytkeä tavoitteiden toteutumisen seurantaan formatiivisen arvioinnin avulla. Omaa edistymistä ja osaamista arvioidaan itsearvioinnilla ja vertaisarvioinnilla. Näin kehitetään koko ajan oppijan itsesäätelyn valmiuksia ja reflektoinnin taitoja. Tavoitteellinen toiminta vahvistaa oppijan aktiivista toimintaa ja lisää oppimisen omistajuutta. Oppimistehtäviin kytketty analytiikka tekee osaamisen kehittymisen näkyväksi ja oppija oppii näkemään, mitä hän jo hallitsee ja mitä osaamista pitää vielä kehittää.
Opettaja myös näkee kerätyn tiedon avulla, kenelle on annettava tukea ja mitä lisäresursseja toimintaan tarvitaan, että tavoitteisiin päästään. Analysoitu ja visualisoitu tieto on keino, minkä avulla oppilaitoksen johdolle voidaan myös kuvata tilannetta. Tiedon avulla voidaan yhdessä eri osapuolten kanssa ratkoa yhteisiä ongelmia.
Pienet ja suuret koulut tarvitsevat analytiikkaa eri tarpeisiin
Viime aikoina on keskustelua herättänyt paljon Ylen koulukone, josta voi tarkastella, millaisista taustoista koulujen oppilaat tulevat. Tämä tieto varmasti kertoo jotain ja sen pohjalta voidaan tehdä joitain johtopäätöksiä opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Vanhempien tausta ei kuitenkaan vielä kerro kovinkaan paljon siitä, millaisista oppijoista on kysymys. Tähän tarvitaan myös jatkuvaa dataa oppimis- ja opetustilanteista. Vasta tämän tiedon pohjalta voidaan käydä avointa keskustelua ja tehdä vaikuttavia päätöksiä. Muuten keskustelu muuttuu syyllisten etsimiseksi sekä eri osapuolten leimaamiseksi. Yksittäinen apua tarvitseva opettaja ja opiskelija ei tällaisesta keskustelusta hyödy.
Suomi on maantieteellisesti laaja alue, ja meillä samassa kunnassa olevat koulutkin voivat sijaita kaukana toisistaan. Olisiko mahdollista kerätä kouluista dataa samoista asioista, jolloin opetusta voitaisiin kehittää tasapuolisesti kaikissa alueen kouluissa? Olisiko mahdollista seurata oppimisprosessia yhteisten alueellisten parametrien mukaisesti?
Toisaalta oppimisanalytiikan käytölle on eri tarve eri paikoissa. Pienessä koulussa datankeruu voi kohdentua henkilökohtaistamisen tarpeisiin ja esimerkiksi alueellisen opetuksen laadun tasa-arvoiseen edistämiseen. Isossa koulussa keskitytään esimerkiksi poissaolojen ja oppimisprosessin keskinäiseen suhteeseen tai mikä nyt sitten onkaan kehittämisen kohteena.
Ajankohtaista, oikeaa tietoa tilanteesta tarvitaan kaikkeen toiminnan kehittämiseen. Tästä näkökulmasta katsottuna kaikki tarvitsevat oppimisanalytiikkaa. Se on oppijan etu.
Kirjoittajat: Leena Vainio ja Kaisa Honkonen