Jill Jameson: Verkko-oppimisen johtaminen on yhteinen asia
SeOppi 2|2014
pdf | Slideshare
Teksti | Oili Salminen |
Koulutukseen on nyt tarjolla tieto- ja viestintätekniikkaa enemmän kuin koskaan ennen, mutta tarjonta jää osittain piiloon ja hyödyntämättä. Mistä oikein kiikastaa? Tilanne on päässyt syntymään johtajuuden puutteesta, kiteyttää professori Jill Jameson Greenwichin yliopistosta.
Jameson oli pääpuhujana viime kesänä Tampereella pidetyssä opetusteknologian EdMedia-konferenssissa, jossa hän käsitteli verkko-/virtuaalijohtamista (e-leadership) ja sen kehittämistapoja. Hän on tutkinut laajasti tätä teemaa ja on edelleen valmis pitämään sen erillään yleisestä johtajuuden tutkimuksesta. Hänestä tutkimuksessa on syytä keskittyä yhä enemmän virtuaalijohtamisaiheeseen, sillä opetusteknologian noin 40-vuotisen kehittymisen aikana se on ollut enemmän tai vähemmän sivussa.
Jamesonin teesinä on, että johtaminen toimii digiaikakaudella parhaiten, kun se on jaettua, osallistavaa, luottamukseen perustuvaa ja ajassa muuttuvaa. Ja juuri tästä on tällä hetkellä huutava pula. Näihin ajatuksiin hän on tullut pitkän uransa aikana kertyneiden niin käytännön kokemusten kuin tutkimuksenkin perusteella.
”Kun olin vuosina 2004–2009 johtamassa projekteja, joissa luotiin uusia malleja ja toimintatapoja, aloin ymmärtää, että jotta opettajat innostuisivat tekemään tieto- ja viestintätekniikan avulla todellisia, kestäviä ja laaja-alaisia uusia avauksia, on tehtävä muutoksia johtamisen tapoihin”, Jameson sanoo.
Johtamiskulttuuri on hänestä päivitettävä vastaamaan niihin tarpeisiin, jotka syntyvät tästä ajasta ja sen ilmiöistä. Kyse ei kuitenkaan ole vain tekniikka-asioiden hoitamisesta, vaan ihmisten, verkostojen ja yhteisöjen johtamisesta yhteisten päämäärien saavuttamiseksi.
Jameson nimeää meidät kaikki vastuullisiksi synnyttämään uutta tapaa. ”Jokainen meistä on tekemissä koulutuksen kanssa, joten olemme asianosallisia siten myös virtuaalijohtamisessa.” Hän painottaa, ettei johtajuutta voi enää nykypäivänä osoittaa jollekin tietylle taholle, vaan se on jaettua ja yhteisille arvoille rakennettua. ”Hyvä johtaja on parhaimmillaan näkymätön ja sellainen, joka saa ihmiset tuntemaan, että he ovat itse hoitaneet koko työn itse. Johtaja ei voi linnoittautua ohjailemaan, vaan hänen on kuljettava ihmisten kanssa samaa polkua.”
Minustako virtuaalijohtaja?
Tietotyössä menetelmät ja työkaluvalikoima perustuvat tieto- ja viestintätekniikkaan. Juuri tästä syystä saatat jo olla virtuaalijohtamisessa mukana, vaikket itse sitä vielä ole sellaiseksi mieltänytkään. ”Kun kuuntelin esityksiä viime kesän EdMediassa, tulin vakuuttuneeksi, että monissa hankkeissa Suomessa on virtuaalijohtamista ja teillä on verkostoja, joissa tämä johtajuus on esillä. Näistä voin mainita mm. AKTIIVIn vertaisoppimisen mallin ja opettajien avoimet verkostot.”
Erilaisissa koulutushankkeissa ja vapaaehtoisvoimin toimivissa verkostoissa virtuaalijohtajuuden piirteitä on paljon. Niissä viestitään, jaetaan kokemuksia, julkaistaan, ohjataan, opastetaan, päätetään yhdessä etenemissuunnista, innostetaan, hankitaan resursseja, budjetoidaan, toisin sanoen johdetaan sekä ihmisiä että asioita. Eivätkä ne ole synkkää puurtamista, vaan huumorilla ja hassuttelullakin on sijaa.
Opetusteknologian käytöstä kertovat menestystarinat leviävät vuorovaikutuksen ja viestinnän avulla. ”Jokaisen kouluttajan, joka näkee opetusteknologian mahdollisuudet, tulisi liittyä epämuodollisiin verkostoihin, kertoa tapahtumissa mitä on tehnyt, kirjoittaa artikkeleita, olla aktiivinen sosiaalisessa mediassa, vaikuttaa vertaisryhmiin ja tehdä kaikkea mahdollista, jotta asiat tulevat esille. Meidän on työstettävä asioita, mentävä eteenpäin ja tehtävä pientä vallankumousta jatkuvasti.”
Valitettavaa on, että projekteissa ja verkostoissa syntyneet uudet toimintatavat eivät leviä vakiintuneisiin koulutusalan instituutioihin kovinkaan paljon.
Valtarakenteet ja vanhat asenteet esteitä
Kun puhe kääntyy mahdollisuuksien hukkaamiseen, Jameson muistuttaa, että sen syistä tiedetään jo paljon, mutta ratkaisuja vasta etsitään. ”Hyvien tulosten saavuttamista estävät johtajuuteen liittyvät asiat, vanhentuneet institutionaaliset strategiat ja politiikat, kulttuurinen vastarinta muutoksille ja innovaatiotoiminnan rahoitusmallit.” Näiden asioiden muuttaminen kuuluu asialistalle, kun virtuaalijohtamista kehitetään.
Tilanteen korjaamiseksi Jameson tarjoaa mallia, joka perustuu strategiaan, visiointiin ja toimintaan niin että ne kaikki ovat yhtä aikaa käsittelyssä ja vaikuttavat toisiinsa.
Koulutukseen liittyvät globaalit ympäristötekijät on Jamesonin sanoin kuvattuina supermutkikkaita ja jo ennestään ylikuormitettuun koulutusjärjestelmään ladataan uusia vaatimuksia, mutta kukaan ei tunnu johtavan kehitystä. Siksi on toimittava sekä paikallisesti että globaalisti.
”Tavoite on, että alan toimijat, poliittiset päättäjät ja hallinnon edustajat jakavat yhteisen tulevaisuuskuvan suunnasta, jota kohti mennään, ja siitä, miten uutta teknologiaa voidaan soveltaa. Toiseksi on tarpeen kansainvälinen yhteistyö tekniikan tutkimuksessa. Olisi hyvä saada aikaan kansainvälistä tutkimusta, jotta saataisiin selville se, mikä aidosti toimii koulutuksessa. Kolmanneksi tarvitaan toki valikoivuutta, tarkastelua, huolellista suunnittelua ja epäilyä siitä, mikä on parasta. Tarpeiden priorisointia niin ikään tarvitaan.”
Politiikkalinjausten ja strategian viilaaminen ja ruohonjuuritason toiminta eivät vielä riitä. Tarpeen on, että koulutusalan toimijat itse tiivistävät yhteistyötä, sillä se synnyttää uutta toimintamallia ja vaikuttaa korkean tason päätöksentekoon. Lisäksi se tuo demokraattisen ulottuvuuden alan kehitykseen, kun päätöksiä voidaan tehdä yhdessä.
Luottamus on kaiken perusta
”Koska verkkotyöskentely on hajautettua ja muuttuvaa, osapuolten välillä on oltava luottamusta, jotta sitoutuminen tekemiseen ja päämäärien saavuttamiseen on mahdollista. Ilman luottamusta asiat eivät toimi”, Jameson tiivistää. Hän pitää luottamuksen rakentamista ja ylläpitoa erittäin tärkeänä tekemisenä, jonka varassa asiat joko edistyvät tai sen puuttuessa kaatuvat.
Luottamuksellisen ilmapiirin ja toimintatavan luomisessa tarvitaan yhteisesti jaettujen arvojen ja eettisten sääntöjen omaksumista. Koska ne eivät ole konkreettisia, niitä on noudatettava jatkuvasti päätöksenteossa ja toimintatavoissa, jotta luottamusta rakentuu arkitoiminnassa.
http://gre.academia.edu/JillJameson
Jill Jameson
Jill Jameson toimii koulutuksen professorina sekä johtamisen ja yrittämisen keskuksen johtajana Greenwichin yliopistossa Lontoossa. Hänellä on 36 vuoden kokemus koulutuksen alalta. Virtuaalijohtamisen teemaa hän on käsitellyt monissa hankkeissa ja julkaisuissa, kuten eLIDA CAMEL, JISC infoNet CAMEL ja British Journal of Educational Technology (BJET). Jameson on lisäksi monipuolinen kirjoittaja, kansainvälinen luennoitsija ja vaikuttaja erilaisissa koulutusalan yhdistyksissä. Kesällä 2014 hän oli pääpuhujana Tampereella järjestetyssä koulutusalan opetusteknologian maailmankonferenssissa EdMedia 2014:ssa.