Iltaruskon aikaan eli mitä opimme AVO2-hankkeessa

SeOppi 1|2015
pdf | Slideshare

Kolmivuotinen AVO2-hanke on ollut monipuolinen, monimuotoinen ja haastava – ja monessa mielessä onnistunut – hanke. Missä onnistuimme, mitkä teemat vaativat kehittämistä ja mitä tästä hankkeesta opimme?

Nykyaikainen toiminnan kehitystyö ei tapahdu enää suljetuissa ympäristöissä vaan avoimilla areenoilla, jolloin työhön ja toimintaan osallistuvat monet eri henkilöt ja toimijat. Opimme AVO2-hankkeessa toimimaan kehitystyössä uudenlaisissa ympäristöissä ja eri käytännön toimilla, vaikkapa roadshow-tapahtumilla, innostamaan ja sitouttamaan eri yksilöitä ja yhteisöjä oman toimintansa jatkuvaan kehittämiseen avoimilla toimintatavoilla.

Opimme myös ymmärtämään syvällisemmin avoimien ympäristöjen merkityksen arvonluonnissa. Arvonluonti voi tuntua monimutkaiselta käsitteeltä, mutta kyse on kuitenkin yksinkertaisesta asiasta eli pelkistetysti siitä, miten voimme tuottaa parempaa ja enemmän – vaikkapa uusia ajatuksia ja toimintamalleja. AVO2-hankkeessa murtauduttiin ulos tarkkarajaisista suljetuista ympäristöistä avoimiin monimuotoisiin ympäristöihin – niille avoimille areenoille.

Verkostomaisen toimintatavan hyödyntäminen ja kehittäminen oli kolmas tärkeä kokemuksemme. Perinteisesti hankemaailma on perustunut projektiajatteluun, jossa johdetaan ja hallinnoidaan keskitetysti aikatauluja ja resursseja. Hankkeet ovat selkeitä ja johdonmukaisia, mutta eivät välttämättä joustavia ja innovatiivisia. Meille avoimet toimintatavat merkitsivät myös verkoston kasvua ja monimuotoistumista koko hankkeen työn aikana – tätä ei olisi voitu saavuttaa keskitetyllä toimintamallilla.

AVO2-hankkeen tärkeä oppi oli myös käytännönläheinen kehitys- ja kokeilutoiminta, jolla konkretisoitiin merkittäviä, aiemmin vain yleisellä tasolla keskusteltuja, konsepteja kuten avoimuus, osallistaminen, aktiivinen kansalaisuus ja laatu avoimissa ympäristöissä. Uusien käsitteellisten konseptien kehittäminen on tärkeä taito, mutta vähintäänkin yhtä tärkeää on kokeilla ja kehittää niitä autenttisissa ympäristöissä. Tämä käytännön työtä painottava näkökulma merkitsi myös, että protoilujen ja kokeilujen tuloksina jotkin toiminnalliset mallit ja työtavat osoittautuvat huonoiksi, sopimattomiksi tai epäonnistuneiksi. Jatkuva yhteinen oppiminen myös vähemmän onnistuneista kokeiluista kuuluu olennaisena osana käytännönläheiseen toimintatapaan.

Mitä AVO2-hankkeen kokemuksista sitten jää tuleville ajoille? Rohkeus kokeilla ja halu tuoda käytäntöön haastavia konsepteja olivat tärkeitä kokemuksia mukana olleille. Uudenlainen konkreettinen ymmärrys syntyi monille mukana olleille siitä, mitä avoimuus, osallistaminen ja keskinäinen jakaminen todella käytännössä voivat olla. Avoimuuden periaatteeseen kuuluu myös monipuolinen tehdyn työn rehellinen tarkastelu – ja joskus myös omista lempiajatuksista luopuminen ja irtipäästäminen. Sekin on tärkeää oppimista.

Lisätietoja: www.eoppimiskeskus.fi/avo