Digikilta kokoontui Vantaalla
SeOppi 1/2019
Teksti: Arto Niva, TVT-Kehittäjäopettaja, Oulun kaupunki
Ystävänpäivänä toteutettiin Digikilta-seminaari, jonka aiheena oli pelillisyys ja pelillistäminen opetuksessa. Heurekan auditorioon saapui osallistujia ympäri Suomen.
Aamupäivän aikana kuultiin mielenkiintoisia asiantuntijapuheenvuoroja tutkijoilta, opettajilta ja ohjelmistokehittäjältä.
Ensimmäisenä vuorossa oli tutkija Mikko Meriläinen Tampereen yliopistolta. Hän muistutti siitä, miten pelejä on kaikkialla – pelaaminen on laajempaa kuin vain digitaalinen pelaaminen. Paljon arjen asioita on pelillistetty ja pelit sekä pelillisyys vilahtelevat puheenparsissa ja kielikuvissa. Käytännön esimerkkinä hän käytti kaupan bonuspistejärjestelmää ja siihen liittyvää viestintää.
Meriläisen mukaan peleihin liitetään paljon erilaisia odotuksia. Usein ne edustavat kahta ääripäätä. Utopistisen positiivisia odotuksia tai kauhukuvia. Pitää pysähtyä kysymään, mitä jää niiden välille?
Toisena esiintyjänä oli luokanopettaja Tomi Tolonen. Hänen kasvutarinansa opettajana puhutteli. Tarina sai alkunsa opettajan epätoivosta. Erittäin avoimella ja aidolla otteella kerrottu tarina siitä, kun ei pystynyt enää jatkamaan vanhalla kaavalla ja jotakin piti pystyä opetuksessa muuttamaan.
Kaikkea vanhaa toki ei tarvitse heittää pois. Siihen voi lisätä uusia elementtejä. Matkalle on hyvä ottaa mukaan mentori ja yhdessä muiden opettajien kanssa on helpompi uskaltaa mennä kohti tuntematonta.
Tomi komppasi tutkija Meriläistä siinä, että pelin tekeminen voi olla vaikeaa. Epäonnistuminen on ikävää, mutta virheistä oppii. ”Moka on lahja”, hän totesi rohkaisevasti. Tarinan osa pelissä korostuu koko ajan enemmän ja enemmän. Tarinat kehittyvät harjoittelemalla. Arviointi ja palaute ovat tärkeitä ja pelaamisen lomassa niiden toteuttaminen voi olla varsin luontevaa ja helppoa. Useimmat matikkapelit saavat Tomilta murskaavan palautteen. Kunnon peli vaatii aina tarinan.
Tomi on pelillistänyt jopa Wilman. Positiivisista kommenteista voi saada kokemuspisteitä, jotka ovat käypää valuuttaa. Niillä voi ostaa esimerkiksi sisävälitunnin tai lunttilapun kokeeseen. Peliä tehtäessä kannattaa miettiä, ”Mikä palvelee yhteishenkeä ja koheesiota?”
Hän neuvoi ottamaan oppilaat mukaan kehittämään pelejä. Tomi korosti opettajan kontrollista luopumista ja kykyä luottaa oppilaisiin. Kaikelle pitää antaa aikaa ja toimintaa kannattaa rohkeasti avata vanhemmille, jotta kotonakin ymmärretään uusia metodeja.
Puheesta huokui vahva omistautuminen asialle. Useassa otteessa hän korostaa luovuuden harjoittelua ja sen tärkeyttä.
Kolmantena vuorossa oli Marjaana Kangas Lapin yliopistolta. Hän viittasi uuteen OPSiin ja siihen, miten paljon enemmän mainintoja leikistä ja peleistä on verrattuna aikaisempaan.
Tutkimus osoittaa, että leikillisyys tukee oppimista. Oppimisen ilo ei aina ole pelkästään hauskaa. Oppimisen iloon kuuluu vastoinkäymiset ja niiden voittamiset. Leikillä luodaan turvallinen ilmapiiri ja se näkyy myös aikuisten sosiaalisissa tilanteissa.
Tutkimukset osoittavat, että opettajan pitää olla mukana pelissä tunteella. Hänen pitää viedä peliä eteenpäin ja hänen mukanaolonsa saa oppilaat tulemaan mukaan yhteiseen leikkiin.
Neljäntenä esiintymisvuorossa oli Jenny Widlund Visma Enterprise Oy:ltä. Wilma goes Gaming oli konseptina yllättävä ja hyvä ajatusten herättelijä ennen lounasta. Oli hauska huomata, miten Tomi Tolonen jo hieman lämmitteli ajatuksella. Wilman tarinan ja pelinteon yhteensaattamista oltiin kokeiltu ideakilpailulla. Parhaat ideat esiteltiin yleisölle ja prosessi koettiin antoisaksi. Odotan mielenkiinnolla tulevaa.
Lounaan jälkeen sukellettiin syvemmälle teemaan työpajoissa. Tutustuimme siihen, miten tekoäly auttaa ohjaamaan pelaajaa oppimispeleissä. Pääsimme harjoittelemaan rekkasimulaattorilla kuorman kuljettamista. Keskustelimme liikkeen tärkeydestä ja pelin tekemisen eri elementeistä. Vierailimme jopa pakohuoneessa.
Päivän päätteeksi Jarmo Viteli esitteli Digiajan peruskoulu -hankkeen tuloksia.
Päivästä tarttui paljon uusia ideoita. Parhaimmillaan pelillistäminen koulussa on yhdessä tekemistä ja tarinoiden keksimistä. Pelillisyyden kautta kaikki pääsevät vaikuttamaan tarinan kulkuun. Pelillisyys ja leikillisyys luovat turvallisuuden ja yhteenkuulumisen tunnetta meissä. Näitä asioita maailmassa ei koskaan ole liikaa. Kaikki rohkeasti siis pelaamaan ja leikkimään!
