Digihyvinvointi seuraavaksi teknologiakehityksen tavoitteeksi
SeOppi 1/2021
Teksti: Leena Alanko, Demos Helsinki
Kuvat: Demos Helsinki
Verkkokurssit ja oppimisvideot, avoimet datapankit ja niiden analyysipalvelut, etätyöskentelyä tukevat ryhmätyöalustat. Digitalisaatio on tarjonnut valtavasti uusia oppimisratkaisuja, jotka tukevat myös yksilöiden osallisuutta ja hyvinvointia. Samanaikaisesti yhä useampi tunnistaa arjestaan haasteita, joita digitalisaatio on tuonut mukanaan. Ajatushautomo Demos Helsinki tutki yhdessä Väestöliiton ja Mediakasvatusseuran kanssa, miten digitaalista hyvinvointia lisätään yhteiskunnassa ja laati digihyvinvoinnin tiekartan Suomelle.
Digitaalisella hyvinvoinnilla tarkoitetaan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia arjessa, johon digitaaliset laitteet ja palvelut ovat tuoneet lukuisten hyötyjen lisäksi myös uusia haasteita (VNK, 2020). Digitaalisen hyvinvoinnin tarkastelu on entistä tärkeämpää, kun digitalisaatio on yhä enemmän läsnä yhä useamman arjessa. Esimerkiksi 16–89-vuotiaista suomalaisista reilu 80 prosenttia käytti internetiä useasti päivässä ja käyttö on yleistynyt etenkin yli 65-vuotiaiden keskuudessa (Tilastokeskus, 2020).
Nykyinen saatavilla oleva tieto internetin käytöstä on kuitenkin vajavaista kertomaan, miten käyttämämme aika laitteiden ja internetin parissa vaikuttaa hyvinvointiimme. Jos yhä useampi meistä on käytännössä “aina netissä”, on ruuduilla käytetyn ajan ohella tai jopa sitä mielekkäämpää ymmärtää, millaista sisältöä kulutamme sekä millaisissa tilanteissa ja mitä varten käytämme teknologiaa.
Se, mihin digilaitteita käytetään, on merkityksellistä hyvinvoinnin kannalta, sillä iso osa laitteiden käytöstä voi myös tukea hyvinvointiamme ja vahvistaa ihmissuhteitamme. Esimerkiksi videoiden tekemisen ja verkkoympäristössä tapahtuvan ryhmätyöskentelyn kautta opitaan, ja verkon anonyymit chatit ja vertaistukiryhmät auttavat yhä useampia vaikeassa tilanteessa. Miten erilaisten digitaalisten sisältöjen ja digilaitteiden käyttötapojen hyvinvointivaikutukset voitaisiin huomioida myös esimerkiksi opetuksen suunnittelussa?
Monet arjen toimintomme, kuten oppiminen, työnteko ja yhteydenpito, ovat muuttuneet ratkaisevasti viimeisen kymmenen vuoden aikana digitalisaation johdosta. Olemme todistaneet useita digitalisaation tuomia yhteiskunnan edistysaskeleita, ja samalla ymmärtäneet digitalisaation pahoinvointia lisäävät ja väestöryhmiä polarisoivat vaikutukset. On huomionarvoista, että digitalisaation hyvinvointivaikutukset ovat jakautuneet koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan.
Huolimatta digitalisaation havaittavista vaikutuksista arkeemme on yhteiskunnan digitalisaatiokehitys vasta monin tavoin alussa. Siksi myös aikaikkuna vaikuttaa yhteiskunnan digihyvinvoinnin suuntaan on olemassa. Tämä vaikuttamisen mahdollisuus oli myös lähtökohtamme kun lähdimme laatimaan Digihyvinvoinnin tiekarttaa Suomelle (Demos Helsinki, 2020).
Tiekartan viesti on selvä; digitaalisesti hyvinvoivan yhteiskunnan rakentaminen ei ole yksittäisten teknologiakehittäjien, koulujen tai lainsäädännön ratkaistavissa, vaan digihyvinvointiin panostaminen edellyttää sitoutumista valtionhallinnolta, yksityiseltä ja julkiselta sektorilta, kansalaisyhteiskunnalta ja lopulta perheiltä ja yksilöiltä itseltään. Esimerkiksi koulutusjärjestelmällämme on merkittävä rooli aktiivisten, digitaidot omaavien digikansalaisten kasvattamisessa ja digihyvinvoinnin sosioekonomisten erojen tasaamisessa. Voisiko digihyvinvointi olla joskus jopa osa opetussuunnitelmaamme?
Suomessa olemme teknologisesti olleet muutoksen kärjessä, ja siitä huolimatta teknologian arjen vaikutuksista puhutaan meillä vähän. Tulevien vuosien digitalisaatiokehityksessä voimme tiekartan askelten tukemana edetä kohti uudenlaista yhteiskunnan digitalisaatiotavoitetta: että Suomesta tulisi digihyvinvoinnin mallimaa.
