Keskustelemassa Positive Learning Oy:n pedagoginen johtaja Pasi Kotilainen ja Omnian pedagoginen päällikkö Taru Kekkonen. Suomen eOppimiskeskus ry:n Piia Keihäs ja Kaisa Honkonen liittyvät mukaan keskusteluun jakson lopussa.
Taru Kekkonen:
Hyvää iltapäivää minunkin puolestani! Voisin aloittaa kysymällä, että mikäs mies sinä Pasi Kotilainen olet ja mitä tekemistä sinulla on tämän Hyvän huomaamisen kanssa?
Pasi Kotilainen:
Kiitos esittelystä ja alustuksesta! Innolla olen mukana. Pasi Kotilainen, mikä ihmemies olen. Kaikki, jotka ovat koulun ulkopuolella, ovat jotain päälliköitä tai johtajia, niin minä olen Positive Learning Oy:n pedagoginen johtaja. Kiva tavata pedagoginen päällikkö siellä toisella puolella.
Olen luokanopettajataustainen eli tein 15 vuotta luokanopettajan hommia ja koulupuolelta olen ponnistanut. Sieltä myöskin TVT ja Suomen eOppimiskeskus ry ja sen tapahtumat ovat tuttuja. TVT kouluttajan roolissa. Nyt viimeiset kolme vuotta olen kehittänyt digitaalista palvelua huomaa hyvään liittyen. Se on päätehtävänä tänäpäivänä ja ilo päästä mukaan kertomaan ajatuksia siitä, mistä tässä on kyse. Mikä tämä Huomaa hyvä on. Miksi ja mitkä voisi olla niitä syitä, joilla meidät valittiin vuoden digitaaliseksi oppimisratkaisuksi. Näistä olisi tänään kiva jutella ja kiitos, kun pääsin mukaan.
Kerro vähän Taru, mitä tekee pedagoginen päällikkö.
Taru:
Sehän onkin hieno titteli, joka ei kerro itsessään mitään. Meillä Koulutuskuntayhtymä Omniassa on neljä pedagogista päällikköä ja meillä kaikilla on joku erityinen vastuukenttä. Minulla on digitaalisen ja verkko-oppimisen kehittäminen ja edistäminen Omniassa.
Olen ollut näihin verkkoihin sotkeutuneena jo 25 vuotta, mikä on jo melko pitkä aika historiassa, kun ajattelee taaksepäin. Tosiaan sain olla raadin jäsenen roolissa, kun pääsimme katsomaan Suomen paras oppimisratkaisu -kilpailun osallistujia. Oli tietysti vaikea valita voittajaa ja tähän me päädyimme.
Tänään tässä tilaisuudessa, pitää ehkä samantien tehdä selväksi, että olen taustaltani pedagogian opettaja. En suinkaan ole minkään positiivisen pedagogiikan tai positiivisen kasvatuksen asiantuntija. En tunne syvällisesti sitä teoriaa. Tietysti on arkikokemusta aiheesta paljonkin. Sen takia onkin hyvä, että meillä on asiantuntija siitäkin näkökulmasta paikalla. Ajattelin pistää sinulle Pasi tiukkoja kysymyksiä tulemaan täältä.
Pasi:
Oikein hyvä. Sitä odotan. Ja jos kuuntelijat odotatte hyvin tieteellistä ja kasvatustieteellistä näkemystä kuten teorioita, viittauksia, viitteitä ja henkilöitä teorioiden takana, niin kannattaa heti vaihtaa kanavaa. Pyrkimyksenä on tänään mennä konkretiaan ja kertoa, mitä se käytännössä on ja pysyä hyvinkin down-the-earth-meiningillä mukana tässä hyvän huomaamisessa. Vaikka taustalla onkin tuore väitöskirjatutkimus Kaisa Vuoriselta luonteenvahvuuksien ja positiivisen pedagogiikan voimasta.
Taru:
Juuri näin. Kerro Pasi vähän siitä, että kun me puhumme Huomaa hyvästä, niin mistä me tänään oikein puhumme tässä.
Pasi:
Huomaa hyvä on ajattelutapa. Se on slogan, joka oikeastaan kertoo enemmän kuin se, että olemme positiivisen pedagogiikan käytännön menetelmä. Toki me olemme sitä, mutta puhumme kohtaamisista, puhumme kasvattamisesta ja opettamisesta. Huomaa hyvä ja positiivisiin asioihin keskittyminen on sellaisia juttuja, jotka liittyvät kaikkialle: lasten kasvatukseen, koulumaailmaan, työelämään, vanhustenhoitoon. Mihin tahansa.
Me keskitymme tässä Huomaa hyvä -palvelussa koulukenttään, joka on meille kaikkein tutuin. Mutta jos siellä on kuuntelijoita tänään mukana koulukentän ulkopuolelta, niin varmasti osaatte kääntään sen toimimaan teidän työporukkaannekin hyvin. Tehkää niin aivan vapaasti. Meillä on paljon koulutuksia ja kyselijöitä myös koulun ulkopuolelta.
Mistä siinä Huomaa hyvässä sitten on kyse? Sen voisi tiivistää kahteen asiaan. Sen voisi ajatella niin, että me huomaamme hyviä asioita, joita tapahtuu. Me puhumme paljon luonteen vahvuuksien käytöstä, mitkä on ne hyvät asiat. Perinteisesti voisi sanoa, että “Olet tosi hyvä kertotaulussa”. Me taas ajattelemme, että mikä on se käytetty luonteenvahvuus. “Sinä olet sinnikäs. Sinä olit utelias etsimään sitä tietoa. Sinä et luovuttanut, vaikka se tehtävä meni. Sinä käytit koko vahvuuskenttääsi ja osaamistasi tämän saavuttamiseksi.” Eli me huomaamme vahvuuksia taitojen ja tekojen taustalla.
Toinen asia on, että me annamme positiivista palautetta, kun näitä hyviä juttuja tapahtuu, joiden avulla voidaan kasvattaa. Mennään tähän vielä tarkemmin myöhemmin. Kun me puhumme opettajasta ja kasvattamisesta tai opettamisesta, niin puhumme myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen sekä sosiaalisten taitojen kasvattamisesta. Eli me emme pelkästään huomaa hyvää, vaan me myös kasvatamme niin, että huomaamme jatkossa vielä enemmän hyvää. Positiivisten menetelmien avulla pyritään huomaamaan ja kehittämään sitä omaa ryhmää paremmin toimivaksi. Kannustamaan oppilaita, että he pystyisivät paremmin huomaamaan vahvuuksiaan, mutta pystyisivät myös kehittämään niitä, jotka eivät ole ydinvahvuuksia heille.
Taru:
Tämä kuulostaa jotenkin erittäin järkeenkäyvältä minun mielestäni. Kerrotko vielä, että miksi tämä on erityisen tärkeää. Miksi me tästä puhumme?
Pasi:
Huomaa hyvä -palvelua on aloitettu kehittämään erityisluokassa. Kaisa Vuorinen tosiaan aloitti väitöskirjatason tutkimusta sellaisista luokista, jotka eivät saa juuri koskaan positiivista palautetta. Niillä oppilailla on tehtävät tekemättä, he ovat myöhässä tunnilta ja heillä on riitoja. He saavat hirveästi negatiivista palautetta. Silloin lähdettiin kehittämään sitä, että miten me löydämme positiivisen tavoitteen ja annettua näillekin oppilaille positiivista palautetta. Tällöin me vahvistamme heidän vahvuuksiaan, ja he oppisivat enemmän tuntemaan sitä, että “Minä pärjään, minä osaan.”
Miksi tämä on ajankohtaista nyt? Me emme tiedä tulevaisuudesta juuri mitään. Jos ajattelemme viisi vuotta taaksepäin ja katsotaan tätä hetkeä, niin olisiko kukaan osannut sanoa, että meillä on energiakriisiä, koronapandemia ollut tässä matkan varrella ja on tapahtunut sitä ja tätä. Puhumattakaan työpaikoista. 50 vuotta sitten pystyttiin sanomaan, että kun isäsi on tämä, sinä käyt tämän koulun, ammattisi on tuo ja pysyt siinä loppuelämäsi. Nyt me emme tiedä, mitä ammatteja tulevaisuudessa on.
Me voidaan kuitenkin sanoa huomattavasti varmemmalla todennäköisyydellä, että jos sinulla on tietynlaisia tulevaisuuteen kohdistuvia taitoja ja olet treenannut niitä, niin ihan sama mikä se ammatti on, niin sinä kuitenkin pystyt pärjäämään. Tällaisia taitoja ovat esimerkiksi ryhmätyöskentely, ongelmanratkaisutaidot ja ystävällisyys työkavereita kohtaan. Eli tällainen tietynlainen tulevaisuuteen varautuminen.
Toinen näkökulma, että miksi just nyt, on että kaikki viime aikoina julkaistut kouluhyvinvointiin, opettajien jaksamiseen ja perheiden hyvinvointiin liittyvät tulokset näyttävät, että ne jotka voivat huonosti ennen koronaa, voivat nyt entistä huonommin. Me saamme myönteisen kierteen koulun ja kodin väliseen yhteistoimintaan ja niihin vuorovaikutustilanteisiin. Me annamme sitä positiivista palautetta ja näemme onnistumisia pienissä jutuissa. Pääsemme tukemaan niitä, jotka on kaikkein heikoimmissa asemissa sekä niitä, jotka jo pärjäävät, mutta on vähän epävarmoja. Sen takia tämä on se hetki.
Meidän pyrkimyksenä on, että jokainen lapsi, nuori ja aikuinen tunnistaisi omat vahvuutensa ja olisi vahvana menossa kohti tulevaa. Luottaisi omaan pärjäämiseensä ja pystymiseensä. Ja että opettaja pärjäisi oman ryhmänsä kanssa ja uskoisi osaavansa luotsata sitä kohti tuntematonta tulevaa.
Taru:
Joo. Voisi ajatella, että kun maailma ympärillä muuttuu ja tuntuu hallitsemattomalta, silloin on entistä tärkeämpää, että olisi sellainen itsetuntemus ja kyky itse kasvaa ihmisenä. Tuo käy kyllä järkeen, mitä äsken sanoit Pasi.
Pasi:
Kiitos.
Taru:
Miten hyvän huomaamista sitten voisi systemaattisesti tehdä? Kun teillä Positivessa on tähän ratkaisu, joka voitti Suomen paras oppimisratkaisu -kilpailunkin, niin voitko vähän kertoa, miten sitä voisi systemaattisesti tehdä?
Pasi:
No systemaattisesti voin kertoa. Meillä on Suomessa lukuisia opettajia, jotka tätä Huomaa hyvä -palvelua on kokeillut jo ennen digitaalista palvelua. Vahvuusvaris seikkailee kirjoissa ja korteissa ja omalla tavallaan tarinallistaa sitä, miten näitä voi opettaa.
Miten hyvän huomaamista voi sitten systemaattisesti tehdä, niin se riippuu siitä, mikä sopii siihen sinun opetustapaasi. Palvelunkäyttäjänä on tällä hetkellä keskimääräisesti eniten luokanopettajia alakoulu puolelta ja niillä opettajilla on oma luokka. Heillä on aika monta tuntia omalle ryhmälleen ja he tuntevat omat oppilaansa läpikotaisin.
Miten he sitten voivat hyvän huomaamista tehdä, niin jotkut pitävät erillisiä oppitunteja ja tuokioita, joissa puhutaan näistä luonteenvahvuuksista. Meillä on oppimateriaalit näihin. Meillä on 200-300 harjoitusta kolmella eri kielellä. [naurahtaen] Mainospuhe. Sieltä voi valita, millä tehtävillä vahvuuksia harjoitellaan. Mutta se on vaan yksi tapa. Samoja harjoituksia löytyy kirjoista, korteista ja netistä. Ihmiset jakavat omia tapojaan sosiaalisessa mediassa hyvinkin avoimesti.
Kun päivä alkaa, niin opettaja kertoo, että mitä on tulossa ja mitä asioita harjoitellaan. Esimerkiksi opettaja kertoo, että “Tänään on kertotaulua, ja sitä tehdään pareittain. Tämä tarkoittaa, että te oppilaat uskallatte kysyä ja pyytää apua. Teette vähän yhteistyötä ja opettelette tämän uuden asian.” Opettaja sanallistaa silloin, mitä muitakin taitoja tarvitaan kuin kertotaulutaitoa. Mitä luonteenvahvuuksia ja sosiaalisia taitoja tarvitaan. Opettaja tuo ne siinä puheessa ohimennen esille, kun esittelee tehtävän.
Sitten kun oppilaat toteuttaa tätä, niin opettaja voi antaa positiivista palautetta siitäkin. Samalla tavalla kuin sanotaan, että “Hienoa! Ratkaisit tehtävän oikein” niin annetaan myös tästä toisesta toiminnasta palautetta. Päivän tai tunnin päätteeksi vielä pyydetään oppilaita pysähtymään ja miettimään, mikä meni hyvin tehtävän toteuttamisessa. Tämä ohjaa huomaamaan hyvän.
Olin eilen kouluttamassa ja siellä oli opettajia, jotka sanoivat “Joo, kun ne lapset aina kielii toisistaan, että ´Toikin löi, toikin teki sitä ja tätä’. Sanoin, että älkää antako sille tilaa. Miettikää, mikä onnistui tänään. Vanhemmille myös neuvoksi lisätä keskustelua, että missä oli koulussa tänään onnistuttu, mikä meni siellä hyvin. Päättäkää tehdä niin. Ottakaa se osaksi iltasaturutiinia. Opettaja voi ottaa sen osaksi sitä päivärutiinia.
Opettajan työkalu on ehkä se, että näet sitä, mitä haluat nähdä. Joskus pitää pakottaa omat ajatukset kohti positiivista, vaikka tiedostaisikin oman luokkansa haasteet. Haasteita voi tuottaa työrauhan puuttuminen, epäystävällinen puhe tai oppilaiden sinnikkyyden puute. Nämä on ainakin ne kolme yleisintä, mitä me kuulemme.
Opettajan tehtävä onkin ratkaisukeskeisesti nähdä, mihin tähdätään. Oli se sitten työrauha tai toisten auttamista. Opettaja määrittelee sen, minne mennään ja valitsee ne sen hetken työtavat, jotka mahdollistavat niiden vahvuuksien harjoittelun. Silloin se positiivinen palaute on helppo antaa. Lapset tietävät silloin, mistä sen positiivisen palautteen saa ja mitä pitää tehdä onnistuakseen, koska jokainen lapsi haluaa pääsääntöisesti onnistua. Kukaan ei tule kouluun valmiina epäonnistumaan.
Taru:
Näin se varmaan on. Eli kuulin tuossa sinun puheessasi, että Huomaa hyvään liittyy sellainen mielenmalli. Se mitä haluaa nähdä.
Jos minä sitten vähän vaikka haastaisinkin: mitä sinä ajattelet siitä, jos aina halutaan nähdä se hyvä, sanoitetaan ja tuodaan se näkyväksi. Onko siinä riski, että joku semmoinen potentiaalinen piilossa oleva vahvuus jää ehkä vahvistamatta ja hukkaan jossakin ihmisessä. Voiko niin käydä?
Pasi:
Voi käydä, tottakai. Hyvä kysymys. Jos opettaja noudattaa samaa opetustapaa tunnista, päivästä ja viikosta toiseen, niin se vahvistaa tiettyjen vahvuusprofiilien harjoittelua. Riippumatta oikeastaan siitä, minkälainen opettaja sinä olet, sinulla yleensä on luokkatila, missä on pulpetteja. Siellä saattaa olla säkkituoleja tai jotain muutakin, mutta aika usein siellä on pulpetteja, opettaja antaa ohjeita ja sitten on jotain tehtäviä, mitä tehdään. Ja ne tehtävät pitää joskus saada valmiiksi. Tällöin sellainen lapsi, jolla on itsesäätelykykyä ja sinnikkyyttä riittävästi, pystyy pysähtymään ohjeiden kuuntelemisen ajaksi ja saa ne tehtävät loppuun. Ja se oppilas vielä jotenkin ystävällisesti huomioi toiset. Jos opettaja toistaa joka tunti samaa kaavaa “Tule paikallesi, ole rauhassa, minä annan tehtävät, tee tehtävät, tarkistetaan ja sitten kiitetään tunnista”, silloin loistavat vain oppilaat, joilla on nämä vahvuusprofiilit kohdillaan.
Taru:
Mmm. Joo.
Pasi:
Joten, miten käy niille oppilaille, jotka on innokkaita ja innostuneita eli eivät millään pysy paikallaan pulpetissa. Niillä oppilailla on huumori vahvuutena. Hauskuus ja halu keventää tunnelmaa. Opettajan mielestä he häiritsevät tuntia. He haluavat tehdä luovasti ja eri tavalla kuin miten opettaja käski. Millaiset toimintatavat vahvistaisivatkin näiden oppilaiden ydinvahvuuksia?
Opettajan tehtävä opettaa erilaisilla tavoilla. Välillä pitää mennä ulos ja välillä tehdään vaan jotain, niin ettei sitä tarvitse saada valmiiksi. Harjoitellaan, kokeillaan ja keksitään uusia ratkaisuja. Katsotaan, kuka pystyy tekemään tämän opittavan asian eri tavalla kuin kukaan muu. Eli tavallaan tuunataan ja houkutellaan niitä tiettyjä vahvuuksia tarkoituksella esiin. Jos opettaja jumiutuu siihen omaan tapaansa, niin se ei ole välttämättä sen tietyn oppilaan tapa toimia ollenkaan. Tällöin sen oppilaan vahvuus jää piiloon ja vahvistamatta. Opettaja ei välttämättä koskaan näekään, että sillä oppilaalla on esimerkiksi arviointikyky, harkitsevaisuus tai henkisyys tekemisen taustalla, kun se ei koskaan tule esiin.
Taru:
Joo.
Pasi:
Se on ehkä vaarana.
Taru:
Joo. Taitavat opettajathan tietenkin käyttää monenlaisia menetelmiä ja toimii monipuolisesti. Mutta se on varmaan sellainen asia, mikä pitää oikeasti tiedostaa.
Pasi:
Kyllä. Sellainen hyvä harjoitus on, että ottaa oppilaslistan tai istumajärjestyksen ja listaa jokaiselle oppilaalle 2-3 vahvuutta. Ottaa vahvuuslistan esille. Olemme eritelleet palvelussamme 26 erilaista vahvuutta. Jo 12:lla pärjää, koska se kattaa suurimman osan yleisimmistä koulussa esiintyvistä vahvuuksista. Opettaja listaa oppilaille vahvuudet ja sitten miettii sitä omaa viikkoaan ja lukujärjestystään, että pääsekö jokainen oppilas edes kerran viikossa käyttämään niitä omia ydinvahvuuksiaan. Tätä voi käyttää sellaisena ajatusten herättelijänä opettajalle.
Taru:
Tuo olikin tosi havannoillistava ja konkreettinen vinkki. Kiitos tuosta.
Olet puhunut paljon tuosta koulukontekstista: lapsista ja nuorista ja heidän luonteen vahvuuksistaan. Miten sitten hyvän huomaaminen meillä aikuisilla? Onko peli menetetty jo? Mietin aikuisia ja myös työyhteisöjä oppijoina. Miten tämä toimii sinun mielestäsi aikuisille?
Pasi [naurahtaen]:
Toimii samalla tavalla.
Taru [naurahtaen]:
Meillä on vielä toivoa, niinkö?
Pasi:
Toivoa on! Palautteenantajina yleisesti suomalaiset ovat arkoja. Palautetta on vaikea antaa toiselle…
Taru:
Ehkä myös ottaa vastaan?
Pasi:
Ja erityisesti ottaa vastaan.
Taru:
Joo.
Pasi:
Palautteenantaminen on hirveän henkilökohtaista. Me varomme, ja sanotaankin, ettei saa mennä henkilökohtaisuuksiin. Kun me annamme positiivista palautetta, esimerkiksi “Kiitos Taru, kun olet johdatellut hyvin tätä päivää. Sinulla on selkeä rakenne ja kuljetat meitä. Huomaan, että menemme koko ajan aikataulussa ja puhumme sovituista teemoista. Hyvin menee.” Jaoin positiivisen palautteen ja se tuli siitä, mitä sinä teet ja miten toimit. Se ei mene ikään kuin henkilökohtaisuuksiin, mutta silti sitä on jotenkin vaikea antaa. Varsinkin sen vastaanottaminen voi olla vaikeaa ja vastaus kuuluu “Noo, eipä tässä nyt mitään ihmeellistä.”
Taru:
“Työtähän tämä vain on!”’
Pasi:
Niin! “Mehän sovittiin jo tämä etukäteen ja me harjoiteltiinkin tämä yhdessä.” Tottakai, mutta tämä menee silti tosi hyvin! Vaatimattomuus on myös vahvuus. Ettei korosta itseään liikaa, mutta aina sitä ei tarvitse käyttää. Minulla on hyvä esimerkki, mitä me olemme kaikki Positivella käyttäneet. Kun saat sen kehun, ota se vastaan ja sano “Totta joka sana.”
Taru:
Tuo on hyvä!
Pasi:
“Kerro lisää.”
[naurua]
Pasi:
Anna sen positiivisen palautteen tulla ja ota se vastaan avoimin sydämin. “Kuulostipa kivalta. Olipa mukava kuulla. Samaa mieltä.”
[naurua]
Taru:
Juttelin muutaman Omnian opettajien kanssa. Heitä oli ilmiannettu tämmöisinä hyvän huomaajina. Kysyin heiltä, että “Mitä tapahtuu, kun annat positiivista palautetta?” Opettajat kertoivat sitten, miten opiskelijoilla tai oppijoilla itsetunto, rohkeus ja motivaatio kasvaa. Tämä antaa tilaa oppimisellekin tietenkin. He sanoivat myös, että jotkut menevät aluksi tosi hämilleen. Eivät oikein osaa ottaa sitä positiivista palautetta vastaan. Eli huomioi ja tiedostaa senkin, että pitää antaa aikaa oppia ottamaan palautetta vastaan.
Pasi:
Joo, kyllä. Minulle tuli pari juttua mieleen palautteen antamisesta ja sen vaikutuksesta.
Taru:
Kerro vaan.
Pasi:
Tutkimus, taas sellainen jonka nimeä enkä vuosilukua muista, mutta muistan sen ytimen. Se ydin oli, että kun on pieniä positiivisia kohtaamisia ja annetaan minipalautteita, hetkiä tai tutkimuksellisesti puhuttuna interventioita, siitä jatkuu positiivinen vire palautteen saajan elämään 45 minuuttia.
Taru:
Okei.
Pasi:
En tiedä, miten sitä on mitattu. Mutta käytännössä, kun kuulet itsestäsi jotain hyvää tai tulee jokin onnistuminen ja saat siitä vielä vahvistuksen ympäriltäsi, niin se pelastaa koko päivän. Onhan sanontakin “Tämä todellakin teki mun päivän”. Parhaimmillaan saattaa olla, että kun menee kotiin ja kotona kysytään, miten päivä meni, voi vastata, että “Olipa kiva juttu tänään.” Se tapahtuma jää elämään mieleen.
Taru:
Joo.
Pasi:
Toinen on juttu on se hämilleen meno. Se on täysin totta, että jos me emme ole tottuneita positiivisen palautteen saamiseen, se tuntuu oudolta. Varsinkin nuorten ja teini-ikäisten kanssa olen nähnyt hämilleen menoa, kun palautetta antaa ryhmässä ja antaa sitä toisten oppilaiden läsnäollessa. Selän takana pahan puhumisen sijaan puhutaan hyvää ryhmän edessä ja kehutaan niin että muutkin kuulevat. Useimmiten tämä on erittäin hyvä asia.
Esimerkki: Ohjeistetaan luokkaa ottamaan kirjat esiin. Sitten kehutaan nopeiten suoriutunutta pyötäryhmää. Muut alkavat katsomaan, että hetkinen, nuo saivat positiivista palautetta tuossa vieressä, kun niillä on kirjat esillä, joten tehdään mekin niin. Näin kiinnitettiin huomiota positiiviseen asiaan. Annettiin vähän palautetta ja se vetää muut mukaansa tähän toimintaan. Useimmiten tämä toimii. Mutta joskus saattaa olla, että se tilanne ja se vastaanottaja ei ole valmis siihen positiiviseen palautteeseen.
Minä kerron aina yhden esimerkin, joka herätti minua eniten tästä. Olin yläkoulun kuvaamataidonopettajana 8. luokkalaisille. Omasta mielestäni minulla on hyviä ideoita. Tämä voi olla omaa harhaa, mutta käytän aika paljon luovuutta. Niissä minun ideoissani, joita tunneilla toteutetaan, on aina joku pikkujuju. Mutta sitten oli tämä yksi oppilas, joka ei tehnyt oikeastaan yhtään näistä tehtävistä. Ideani eivät uponneet siihen kohderyhmään ollenkaan. Paitsi kerran, kun tehtiin keskiaikaisia ritareita, mistä tykkään itse tosi paljon ja se toimi hänellekin. Hän alkoi tehdä sitä kuvaamataidontyötä eteenpäin ja loppuun asti.
Hän ei ollut harjoitellut, eikä siksi ollut ehkä niin taitava teknisesti kuin vieruskaverit, jotka olivat piirtäneet ja maalanneet paljon enemmän. Kuitenkin annoin sen kehun, että nyt on loistava. Annoin pikkasen yläkanttiin sen sävyn siihen, että “Tuo työ on tosi hyvä ja kiva nähdä, että teet hommia. Tästä tulee upean näköinen.Just nämä värit, jotka oli tarkoituskin. Hyvää työtä!”. Hän oli hämillään hetken aikaa. Sitten vieruskaverit katsoivat sitä työtä ja nauroivat, että tuoko työ sai muka kehuja. Se tilanne meni ihan pieleen. Oppilas otti kamansa, heitti ne lattialle ja lähti saman tien, eikä tullut enää sinä päivänä takaisin.
Meillä kesti tosi pitkään, että meidän kahden välinen vuorovaikutus palasi takaisin. Pikkuhiljaa mentiin siihen, että silloin kun hän teki, niin minä en todellakaan kehunut häntä ääneen enkä ainakaan ryhmän edessä. Pelkkä katse riitti ja sellanen “Jes.” Ohikulkiessa pieni taputus olkapäälle ja miehinen murahdus. Se riitti hänelle ja toimi tosi hyvin siinä hetkessä.
Taru:
Joo. Vähän saman tyyppisestä asiasta puhuivat minun omnialaiset kollegatkin, jotka oli ilmiannettu hyvän huomaamisesta. Kehun pitää olla aito. Siitä jää heti kiinni, jos kehuu silloin, kun ei oikeasti itse tarkoita sitä. Ei saa kehua liikaa, ettei kehu kärsi inflaatiota.
Kysyin myös heidän ajatuksiaan siitä, että kummalla on suurempi vaikutus: hyvän huomaamisessa julkisesti vai yksityisesti. Joku sanoi, että kehut aina julkisesti ja kritiikki yksityisesti. Mutta sitten sanottiin myös, ettei siitä tarvitse tehdä niin suurta numeroa. Kunhan vain varmistaa, että joku muukin lähellä oleva kuulee sen. Ettei siitä tule kiusallista tilannetta sille kehun saajalle. Eli ihan samoja huomioita kuulin kollegoiltani, mitä sinäkin puhuit.
Pasi:
Kyllä. Ja sitten toinen, mitä olen kuullut on… Odota hetki, minulla on tarinoita ihan hirveesti mielessä. Kerron kohta, kunhan se yksi tulee mieleen.
Taru:
Joo. Sillä aikaa, kun mietit, niin voisin kertoa havainnostani, mitä kävi, kun pyysin joukkoa kollegoitani, Omnian opettajia, ilmiantamaan Hyvän huomaajia. Omia kollegoita, jotka ovat erityisen hyviä huomaamaan hyvän ja sanottamaan sitä sekä opiskelijoissa että kollegoissa.
Jo se, kun pyysin tämmöistä ilmiantoa nosti positiivisuutta. Kun kirjoitin yhteen keskusteluun aiheesta, sieltä tuli vastaukseksi sydämiä ja joku kirjoitti, että “Onpa ihanaa, että tämmöistä nostetaan esille!”. Eli ajattelisin näin, että jo siitä lähti jonkinlainen hyvän kierre. Tämä tuntui ihmisistä hyvältä ja tärkeältä asialta. Sitten kun sain niitä ilmiantoja, otin niihin ihmisiin yhteyttä ja sanoin heidän jääneen kiinni hyväntekemisestä. Pyysin heitä kertomaan vähän, miten he tekevät sitä ja millaisia havaintoja sekä kokemuksia heillä on siitä. Kaikki vastasivat siihen viestiin, että “Onpa kiva kuulla, että kollegat tai opiskelijat ovat huomanneet, miten minä toimin”. He kokivat sen tärkeäksi ja siinäkin kohtaa tapahtui jotakin hyvää.
Pasi:
Tuossa on heti yksi sellainen asia, mitä julkisen kehun ympärillä tapahtuu. Jos kahden ihmisen välillä annetaan positiivista palautetta, niin ne jotka seuraavat sitä, kokevat myös mielihyvää. Vaikka eivät olisikaan palautteenantaja tai -saaja. Sen takia positiivisen puheen lisääminen ryhmässä, on se sitten tekstiviestein, somessa tai muualla, se tuo muillekin hyvän fiiliksen.
Taru:
Joo.
Pasi:
Olen vähän eri mieltä, että voiko kehua liikaa. Voiko nyky-yhteiskunnassa antaa liikaa positiivista palautetta ympärilleen? Kärsiikö se inflaatiota? En olisi siitä hirveän huolissaan. Negatiivista valitusta on tällä hetkellä niin paljon. Olen valmis pyörtämään sanani, mutta en ihan lähiaikoina.
Mutta sen positiivisen kehun pitää osua maaliin ja olla aitoa. Jos se on vain peukku ylös ja “Hyvä, hyvä. Olit hirveän innokas tappelemaan tuolla.” tai “Tosi sinnikkäästi painit siellä käytävillä.”, niin siitä tulee hämmentynyt olo. Tässä kun puhutaan positiivisesta kasvatuksesta ja pedagogiikasta, niin sana positiivisuus ei ole mitenkään synonyymi edelliselle esimerkille. Opettajan ei tarvitse hymyillä, naureskella tai olla iloinen koko aikaa vaan voi olla ihan sellainen kuin on. Vakavalla naamallakin voi kehua ja kiittää toista. Ei tarvitse pistää hymypilleriä päälle. Se ei kuulu tähän. Se on sitten toksista positiivisuutta.
Taru:
Okei. Aika kuvaava!
Pasi:
Niin! Se myrkyttää ja hämmentää. Meidän pitää tunnistaa haasteemme, ja sitten näemme heti, millä tavalle me lähdemme ratkomaan niitä. Ei jäädä muhimaan sinne pahaan oloon tai siihen ikävään tilanteeseen.
Taru:
Joo. Tuosta kollegoiltani kuulemastani kehun inflaatiosta ja aitoudesta vielä. Yksi opettaja sanoi, että hän on huomannut ylpeä-sanan olevan taikasana, jolla on tosi suuri vaikutus. Ei hän sitä sanaa pihtaile, mutta käyttää hyvin harkiten. Silloin, kun hän sanoo olevansa ylpeä jostakin asiasta, mitä porukka tekee, niin sillä on suuri vaikutus.
Pasi:
Joo, se on hyvin sanottu. Jos haluat laajentaa omaa palautteenantotaitoasi, niin tässä vinkkejä.
Ensimmäisenä on peukun pystyyn laitto. Se on “Yksi piste ansaittu. Jes, hyvin meni.”.
Toinen on, että kerrot, mikä meni hyvin. Kuvaile sitä tilannetta, joilloin se on sellainen kahden pisteen annettu palaute. Jos haluat vielä jatkaa, kerro, mitä vahvuuksia siinä käytettiin.
Kolmantena lisäyksenä, kerrot siitä omasta aidosta tunteestasi, mikä sinulle syntyi. Eli just tuo ylpeyden tunne. Lisää tunne-elementti siihen kehun kuvaukseen.
Viimeinen vinkki kehuun on, että suuntaa se eteenpäin. Maalaile sitä tulevaa onnistumista kehunsaajalle. Vaikkei meillä ole mitään varmuutta tulevasta, niin kerro, että näillä samoilla vahvuuksilla kehunsaaja pärjää jatkossakin. Sen jatkotilanteen tullessa kohdalle, kehunsaaja voi muistaa onnistuneensa viimeksikin omilla yhdinvahvuuksillaan, jolloin mieli on valmiiksi auki tilanteelle.
Taru:
Joo. Poimin tuolta sinun puheesta paljon yhteisiä elementtejä Omnian esimerkkiin. Kun pyysin Omniasta ilmiantoja, hain myös perusteluja, että miksi tämä henkilö ansaitsee Hyvän huomaajan -tittelin. Mikä sitten oli yhteistä sinun puheidesi kanssa ja mikä yhdistää hyvän huomaajia? Sieltä nousi esiin, että nämä kaikki henkilöt ovat ratkaisukeskeisiä, mistä sinäkin puhuit äsken. Ja sitten, että he tuovat esille taidon onnistua ihan omana itsenään. Nostavat esille muiden vahvuuksia. He saavat aikaan kokemuksen arvostavasta kohtaamisesta.
Sinäkin Pasi olet puhunut kohtaamisesta ja minäkin ajattelen, että kohtaamisesta tässä on koko ajan kyse. Erityisesti arvostavasta kohtaamisesta. Olen erityisen iloinen, että tämä tuli esille Omniassa. Pakko mainita tässä kohtaa, että meillä on työyhteisössä juuri rakennettu uutta strategiaa. Sen työn yhteydessä on sanoitettu yhteiset arvot ja yksi niistä on “arvostavasti”. Siksi minusta oli tosi hieno huomata, että se tuli esille jo tämmöisessä yhteydessäkin. Nämä hyvän huomaajat toimivat meidän omien arvojemme mukaisesti.
Pasi:
Upea koonti! En tunne Omnian opettajia yhtään, mutta nyt minä tunnen ylpeyttä! Jes, juuri noin!
Taru [nauraen]:
Hienoa!
Pasi:
Juuri oikein omaksuttu. Omniassa on Huomaa hyvä -menetelmät tuttuja.
Taru:
Ei välttämättä ole kaikille.
Pasi:
No joo, kaikille ei välttämättä ole. Mutta toimintatavat on tuttuja riippumatta siitä, onko ne jonkun tietyn brändin alla.
Taru:
Joo!
Pasi:
Hienoa, että sellaisia työntekijöitä on ja heidät huomataan ja nähdään siellä.
Taru:
Se on tärkeää.
Pasi:
Mielestäni on tärkeää, että heitä nostetaan esille siellä. He ovat sellaisia työyhteistön vetureita, jotka lisäävät hyvinvointia talon sisällä.
Taru:
Joo. Hyvä.
Samalla katson vähän kelloa. Me olemme olleet kahdestaan niin tohkeissamme, ettemme ole yhtään kuunnelleet, onko muilla osallistujilla kommentoitavaa tai kysymyksiä. Ennen kuin annetaan tilaa muille osallistujille, haluaisitko Pasi puffata teidän palveluanne tässä. Olisiko nyt sen hetki?
Pasi:
Voin minä vähän puffata.
Huomaa hyvä. Mikäli tämä herätti kiinnostusta ja nämä ajatukset olivat puhuttelevia. Kuulitte nyt esimerkkejä Omnian superopettajista, jotka tekevät mieletöntä työtä. Heräsikö ajatus, että haluaisit olla enemmän heidän kaltaisensa, jakaa sitä hyvää ja viedä omaa ryhmääsi eteenpäin?
Tai sitten toisinpäin: sinulla on oma luokka, jossa tiedostat olevan ongelmia esim. työrauhan tai laiskuuden kanssa, mutta et tiedä, miten asiaa saisi korjattua. Huomaa hyvä -työkalut johdattelee sinua siihen. Se auttaa sinua sanoittamaan, huomaamaan ja seuraamaan niitä asioita, että oppilaskin ymmärtää tavoitteet. Se lisää positiivista palautetta opettajalta ryhmälle ja opettajalta oppilaalle, mutta myös oppilaiden välistä positiivista palautetta.
Asia, jota en aiemmin muistanut oli tämä: joskus se opettajan antama palaute, on se sitten kuinka aitoa tahansa, voi tuntua oppilaasta falskilta. Minulle on joskus sanottu, että “Tottakai sinä kehut, kun se on sinun duunisi. Sinun on pakko kehua meitä oppilaita.”. Mutta silloin, kun se kehu tuleekin vertaiselta, se voikin olla paljon parempi kuin viiden tähden positiivinen palaute opettajalta, joka on treenannut kehumista jollain kurssilla. Tämä mahdollistuu Huomaa hyvä -palvelussa.
Eli jos haluat tutustua palveluun, niin mene osoitteeseen https://www.seethegood.app/fi/huomaa-hyvaa/ tai kansainväliseen versioon https://www.seethegood.app/. Tarjoamme kolmella eri kielellä materiaaleja ja työkaluja. Pääset testaamaan ilmaiseksi ja saat kaikki perustyökalut. Ymmärrät, mistä on kyse ja millainen paketti se on. Vähän löytyy valmista oppimateriaaliakin. Maksumuurin takana löytyy lisää opetusmateriaalia ja kaikkea muuta mahdollista. Jos olet kiinnostunut ja haluat olla yhteydessä, niin voit laittaa minulle suoraan viestiä ja mietitään teille sopiva ratkaisu. Eli viestiä voi laittaa [email protected] -osoitteeseen. Sieltä ollaan yhteydessä ja mietitään, miten tämä voisi olla auttamassa teidän haasteisiin ja ongelmiin. Miten mentäisiin ratkaisukeskeisesti eteenpäin.
Siinä oli päivän puffi. Oliko hyvä mainos?
Taru:
Oli hieno mainos. Olen ylpeä, kuinka suoriuduit tästä puffaamisesta.
[molemmat nauravat]
Pasi:
Hyvä!
Taru:
Hyvä. Onko meille tullut kommentteja tai kysymyksiä? Webinaarin chatissa ei ainakaan tällä hetkellä ole.
Piia Keihäs:
Chattiin ei ainakaan vielä ole tullut kysymyksiä, mutta minua on tässä askarruttanut yksi kysymys hetken aikaa. Tässä puhutaan siitä hyvän palautteen ja huomion antamisesta toiselle, mutta entä jos sattuu tekemään töitä paljon yksin. Onko jotain vinkkejä tai keinoja siihen, että miten sitä hyvää voisi huomata itsessään tai reflektoiden antaa itselleen hyvää palautetta? Millaisia keinoja siihen on, jos arjessa palautetta tai hyvän huomaamista ei tule ympärillä olevasta vertaisryhmästä?
Pasi:
Onpa hyvä kysymys! On niitäkin, jotka työskentelevät ihan yksin alusta loppuun. Ammateista esimerkiksi puuseppäartesaani tai kirjailija voi olla yksinäistä työtä. Siinä täytyy asettaa itselleen, mitä sillä työskentelyllä haluaa saavuttaa. Mihin on itse tyytyväinen. Onko se työn valmistuminen, tietyn määräinen kannattajakunnan saaminen vai mielipiteiden herättäminen muissa.
Sitten kun se työ on valmis, pitää pysähtyä hetkeksi. Reflektoida. Miten tämä onnistui? Onko tämä nyt valmis? Olenko tyytyväinen työn jälkeen tai siihen mitä sain aikaiseksi? Jos on tyytyväinen, pitää miettiä, mikä auttoi siihen. Jos ei ole tyytyväinen, niin mihin asioihin pitää keskittyä seuraavalla kerralla. Pitää palkita itsensä ja taputtaa itseään olalle. Se vaatii harjoittelua.
Aika usein ihmisellä on joku, joka antaa työtehtäviä ja hommia, mutta siinäkin työntekijä voi olla sellainen, että kysyy työn tavoitteita. Oli sitten koodari, opettaja tai ojankaivaja. Vastaukseksi voi saada vaikkapa määrän, jolloin työntekijä tietää mihin tähdätään ja voi työskennellä yksin. Itsekehu vaatii vielä enemmän harjoittelua kuin porukassa.
Piia:
Olipa mielenkiintoista. Eli tavoitteellisuutta tarvitaan. Ennen kuin ryhdyt hommiin, aseta tavoite, johon tähtäät. Kun saavutat tavoitteen saat luvan kanssa olla tyytyväinen omaan tekemiseen. Itsekehu vaatii kyllä vielä vähän harjoittelua. Luulen, että siitä voisi olla aika monelle hyötyä, että tunnistaa niitä omia vahvuuksiaan.
Pasi:
Kyllä! Varsinkin nyt hyvänä esimerkkinä on opiskelijat, jotka yksin tekee työtä. He eivät saaneetkaan sellaisia tuloksia, joita olisivat halunneet kokeissa. Kokeesta saatiin vain kutonen eikä siihen olla tyytyväisiä. Ehkä seuraavasta kokeesta saadaan parempi numero. Asetetaan seuraavasta kokeesta tavoitteeksi yhdeksän.
Mutta se ei riitä vielä, että tekee sitä vain tavoitteen. Jos ei ole valmis tekemään mitään muutosta arjessa, niin onko oletuksena, että tilanne muuttuu. Jos ei ole itse valmis muuttumaan, mutta toivot että muutos tapahtuu. Ikään kuin tässä olisi tuurista kyse. Pitäisi tehdä suunnitelma, että tuohon pyritään ja muutetaan vähän sitä omaa toimintaa. Harjoitellaan enemmän, useammin, yhdessä kaverin kanssa. Opiskellaan, kysellään lisää. Näitä asioita tekemällä on mahdollista saavuttaa tavoite. Tämä on jo sellainen opiskelustrategia, mitä pienten kanssa halutaan opetella.
Tämä liittyy myös hyvän huomaamiseen, mutta opettaja on siinä sanoittamassa asioita. Sama juttu yksilön tai ryhmän kannalta: tehdään pieniä asioita joka päivä, annetaan palautetta ja mennään pikkuhiljaa kohti tavoitetta.
Jollain paikallaolijoista oli käsi pystyssä siellä. Saa kysyä.
Kaisa Honkonen:
Joo, Kaisa täältä huutelee. Minulla olisi kysymys heistä, jotka alisuoriutuu kokeissa, vaikka olisivat kuinka hyvin valmistautuneita ja saavat sitä kautta epäonnistumisen kokemuksia. Voisiko siinä kohtaa keskittyä valmistautumisprosessiin ja etsiä niitä hyviä asioita siitä prosessista? Ajattelisi niin, että se koe on joillekin henkilökohtaisesti toisarvoinen maali. Keskittyisi enemmän arvioimaan sitä, että menikö prosessi oikein.
Pasi:
Kyllä. Sitten voi ihan miettiä, että onko se koe sellainen, että se mittaa juuri sitä mitä halutaan oppia. Monesti koe saattaa mitata kapea-alaisesti osaamista. Jos on hyvät kirjalliset taidot ja keskittymiskykyä, niin voi pärjätä ihan hyvin paperisessa kokeessa. Jos on vähän levoton ja ajatukset pyörii, ei sitä päässä olevaa osaamista onnistu laittamaan siihen paperille. Silloin voisi miettiä, voisiko olla joku toinen tapa sen kokeen tekemiseen. Jos opettaja on seurannut koko sitä oppimisprosessia, mikä johtaa siihen kokeen tekemiseen, niin ihan varmasti opettaja arvioi silloin enemmän prosessia kuin sitä paperista loppukoetta.
Piia:
Näin tämä meidän yhteinen prosessi alkaa lähestyä loppua. Täällä tuli vielä chattiin kommentti, että positiivisuuden huomaaminen muissa ja itsessä on selvästi tahdon asia. Se on juurikin niin. Se on tietoista tekemistä. Ei oleteta sen tulevan itsestään vaan viedään sitä tahdolla ja hyvällä sydämellä eteenpäin.
Tässä vaiheessa kiitos Taru. Kiitos Pasi. On ollut aivan huikean ihana kuunnella teidän tasapainoista dialogia ja asiantuntevaa keskustelua. Teillä molemmilla on niin ihanan rauhallinen olemus. Innostuin ja ihastuin täysin tähän aiheeseen. Olen varma, että tulette viemään tätä positiivisen pedagogiikan oppimista ja positiivisuuden sanomaa eteenpäin myös teidän kaikissa tulevissa tilaisuuksissa. Menikö Pasi oikein nyt?
Pasi:
Nyt oli kova viiden tähden palaute! Katse oli tulevaisuudessa ja kaikki kohdallaan! Tuntuu hyvältä. Kiitos paljon!
Taru:
Kiitos!
Pasi:
Tämä on ollut ilo ja kiitos, kun olen saanut olla mukana jakamassa ajatuksia. Toivottavasti tästä syntyi joku pikkujuttu, jonka pystyt heti nappaamaan mukaasi. Laita tekstiviesti kaverille ja kerro hänen olevan tärkeä.
Taru:
Itse asiassa minä ajattelinkin, että jos me voisimme jättää tässä lopuksi yksi kotitehtävä. Mietitään, että mitä minä voin tehdä vielä tänään? Pienin mahdollinen hyvän huomaamisen teko, jonka teen vielä tänään. Eikä vain mietitä vaan myös tehdään se.
Piia:
Ihanaa! Tällä ohjeistuksella kohti hyvän huomaamista ja jokainen tekemään pieniä hyvän huomaamisen tekoja.
