SeOppi 2|2018

pdf | SlideShare

Teksti: Kaisa Honkonen, Suomen eOppimiskeskus ry & Anne Rongas, Otavan Opisto

Vaskivuoren lukiossa, Vantaalla, arvioitavaa riittää. Lukiossa on yli 1000 opiskelijaa, joiden työtä 60 opettajaa arvioi. Yhteinen kehittämissuunta on, että arvioinnin tulee olla monipuolista, tasalaatuista ja tasapuolista.

Vaskivuoressa opiskelijoilla on ollut pitkään tärkeä rooli koulun hallinnossa ja kehittämisessä. Opiskelijakunnan toiminnan lisäksi opiskelijaedustus on ollut muun muassa opettajakokouksissa. Parhaillaan Vaskivuoren lukio työstää arviointikulttuuria kolmen muun lukion kanssa Pulssi-hankkeessa. Tähän liittyen perustettiin syksyllä 2017 arviointitoimintaryhmä. Opiskelijoiden osallistuminen toimintaryhmään oli luonteva jatkumo osallisuudelle.

Arviointitoimintaryhmään kuuluu opiskelijoita ja eri aineryhmien opettajia, molempia neljä. Tämän lukuvuoden ryhmässä on mukana niin konkariopettajia kuin syksyllä aloittaneita. Erilaiset ihmiset tuovat näkemystä ja kyseenalaistavat sopivasti olemassa olevia
käytänteitä. Ryhmän toimintaa vetää maantieteen ja biologian lehtori Hanna Pohjonen.

Nuoret ovat arvioinnin kohteena lukiokursseilla ensimmäisestä tunnista lähtien. Aluksi arvioidaan lähtötasoa, sen jälkeen tuetaan etenemistä oppimisen aikaisella arvioinnilla ja kurssin edetessä päästään osaamisen arviointiin. Yksittäinen opettaja harvemmin tietää, miten oman aineryhmän ulkopuolella palautetta annetaan. Nuoret saavat sitä koko ajan, monesta suunnasta ja monella erilaisella tyylillä.

Toimintaryhmässä on puhuttu paljon arviointipalautteen saamisen kokemuksellisuudesta. Miltä palaute tuntuu, ja mitä sitten tapahtuu? Toimintaryhmässä on sovittu, että keskustelut ovat täysin luottamuksellisia. Opiskelijoiden panosta työryhmän työskentelyssä arvostetaan aidosti. Luottamuksen ilmapiiri rohkaisee ilmaisemaan kaikenlaisia kokemuksia. Jotta työskentely olisi vaikuttavaa, keskustelujen tulokset muotoillaan eteenpäin vietävään muotoon.

Arviointitoimintaryhmä on laajentanut niin opettaja- kuin opiskelijajäsenten ymmärrystä arvioinnista. Nuoret ovat saaneet myös arvokkaita työelämätaitoja ja todellisen kokemuksen aktiivisesta kansalaisuudesta. Taitoja on kertynyt esimerkiksi siitä, miten tuoda
omia mielipiteitä esiin ja kuinka olla rakentavasti eri mieltä toisten kanssa. Aktiivisesta osallistumisesta opiskelijat palkitaan työtodistuksella.

”Silmiä avaava kokemus,” toteaa toimintaryhmän opiskelijajäsen. Arviointiin liittyvät asiat näyttäytyvät opiskelijalle tavallisesti ylhäältä annettuina: ne on päätetty jossain ja ne tehdään niin kuin on sovittu jossain. Myönteinen yllätys on ollut, että arviointia mietitään, ja että sitä voidaan kehittää yhdessä eli siihen voidaan vaikuttaa myös omalla koululla – vieläpä dialogin kautta.

Toimivassa yhteistyössä on tärkeää tulla kuulluksi. Vaskivuoren arviointitoimintaryhmässä on huomattu, miten monissa asioissa opettajat ja opiskelijat ovat samaa mieltä. Opiskelijat ovat kokeneet palkitsevana sen, kuinka useista oppiaineista ja eri näkökulmista on noussut uusia ideoita arvioinnin kehittämiseen. Opiskelijat ovat olleet tasavertaisia ideoinnin osapuolia. Konkreettista yhteiskehittämistä tehtiin viime keväänä myös Ideapakka-menetelmäkorttien kanssa. Niitä muokattiin lukiolaisille oppimisen aikaiseen arviointiin: ”En tiennyt, että tällaistakin tehdään. Palautetta ei koskaan saa liikaa.”

Näillä periaatteilla toimiva opettajien ja opiskelijoiden yhteiskehittelyn ryhmä lukioon

  • avoin, iloinen, luottamuksen ilmapiiri
  • sopivan kokoinen ryhmä, ei liian iso
  • eri aineryhmien opettajia
  • kaikilla mahdollisuus vaikuttaa toiminnan sisältöön
  • ei liian kuormittavaa, 1-2 tuntia kuussa
  • säännöllisyys ja selkeys
  • konkreettisia tehtäviä, ei liian suuria
  • hallinnon sitoutuminen
  • vaikuttavuus ja mielekkyys

181404 oph rahoittaa rgb

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1|2016
pdf | Slideshare

Teksti: Anne Rongas

Kuva: Anne Rongas, Jere Lauha

Omien videoiden tekeminen oppimisen tukena – hupiako vain?

Oppijoiden itse tuottamien videoiden merkitystä oppimisessa on havainnoitu kahdessa Opetushallituksen rahoittamassa hankkeessa: OPUS – Oppikirja oppimisympäristönä ja ELOA – Elävä oppimissisältö ammattiin.

Visuaalinen sisältö rikastaa oppimista monin tavoin. Mobiilivälineillä tuottaminen onnistuu edullisesti ja helposti suoraan oppimistilanteissa. Opetuksessa video on työväline kynän ja vasaran tapaan. Sillä on oma erityisluonteensa, johon kannattaa tutustua. Yksinkertaisilla taidokkaasti asetelluilla videotehtävillä voidaan päästä tietämistä ja muistamista vaativammille oppimistavoitteiden tasoille kuten soveltamaan ja analysoimaan.

Video toimii dokumentoinnin tai tarinallisuuden lisäksi myös sosiaalista kohtaamista laajentavana yhteisöllisenä elementtinä. Orimattilassa Vuorenmäen esikoululaiset tekivät loppukeväästä syksyllä aloittaville oman esikoulunsa esittelyvideon. He siis välittivät asiantuntijatietoa nuoremmille. Mikkelin Rantakylässä kuutosluokkalainen haastatteli videolle omaa äitiään siitä, miten äiti oli kokenut lapsensa oppimiskykyjen kehittymisen videoprojektin aikana. He siis reflektoivat yhdessä ja samalla koti tuli lähemmäs koulua.

Ismo Kiesiläinen on kehittänyt tilannevideoiden opetuskäyttöä, jota hän nimittää kamerakynän pedagogiikaksi. Kyse on tavasta käsitellä ympärillä olevaa informaatiota, kohdentaa huomio, keskittyä, prosessoida kohteena olevaa aihetta ja ajatella sitä. Tilannevideot ovat yleensä kertakäyttöisiä. Tuotosta tärkeämpää on prosessi.

OPUS- ja ELOA-hankkeissa toteutettiin videoprojekteja, joissa opittiin sekä pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työskentelyä että oppimisen kohteena olevan asian tarkastelua useista eri näkökulmista. Rantakylässä hyödynnettiin kysymysten esittämisen metodia, jolla rajattiin laajaa aihetta. Menetelmä ei oppilaiden mukaan ole helppo, mutta se on palkitseva.

Videotyöskentely auttaa vahvistamaan muistiin painamista, sillä asioita käsitellään moneen kertaan, niitä muunnetaan muodosta toiseen ja tiedolliseen työskentelyyn liittyy toimintaa, yhteistyötä sekä elämyksellisiä hetkiä. Projektioppiminen kasvattaa pitkäjänteiseen työhön. Omia voimavaroja ja osaamista hyödynnettäessä kasvaa niin itsetuntemus kuin itsetunto.

Hankkeissa tiivistettiin sarjakuvan muotoon muutama yksinkertainen nyrkkisääntö, jotka auttavat opiskelun ohessa syntyvien videoiden jatkohyödyntämistä.

opus seoppi 290216 1000x709

Lisätietoja

OPUS-hanke: https://opus2015.wordpress.com

ELOA-hanke: https://ammattiineloa.wordpress.com

Tutustu lisää aiheen taustoihin

  • Ismo Kiesiläinen: Kamerakynän pedagogiikka
  • Krathwohlin ja Andersonin muunnelma Bloomin oppimistavoitteiden taksonomiasta
Kategoria SeOppi-artikkelit
perjantai, 22 huhtikuu 2016 09:23

Tutustu kevään SeOppi-lehteen

SeOppi 2016 01 Sivu 01 185x261Suomen eOppimiskeskus ry:n jäsenlehti SeOppi on ilmestynyt. Mukana artikkeleita mm. seuraavista aiheista:

  • Olli-Pekka Heinonen: eEemeli-kilpailun raadin puheenjohtajan tervehdys
  • Pekka Peura & Markus Humaloja: Tietotekniikan hyödyntäminen yksilöllisen oppimisen opetusmallissa
  • Kari A. Hintikka: Koulun digiloikkaan monta reittiä
  • Poluttamo: Visuaalinen OPS helpottaa omien tavoitteiden asettamista ja oman oppimispolun hahmottamista
  • Raija Meriläinen & Minna Taivassalo: Osaamisen todentaminen yksilön ja työelämän yhteinen etu?
  • Pekka Qvist: Koodaustaidot kuntoon pelillisyyden keinoin
  • Matti Aarnio: Digitalisaatio ja oppiminen - miten välttää pinnallinen koheltaminen?
  • IDEC2016: Uusi suomalainen koulu osallistaa lapset
  • Anne Rongas: Omien videoiden tekeminen oppimisen tukena - hupiako vain?
  • Kaisa Honkonen: BittiOpet sprinttaavat Mikkeliin TVT-strategian

Lehden yhteydessä julkaistiin ITK2016-konferenssin näyttelyjulkaisu. Julkaisua painettiin 5 000 kappaletta.

Lehti on luettavissa sähköisessä muodossa pdf-versiona sekä SlideShare-palvelussa.

Lisätietoja
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
http://eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi
http://eoppimiskeskus.fi/tietopalvelut/seoppi/ilmestyneet-lehdet

etatyopaiva logoMicrosoft ja Työterveyslaitos kumppaneineen järjestävät jo neljättä kertaa Kansallisen etätyöpäivän torstaina 18.9.2014. Tänä vuonna etätyöpäivän teemana on Työn uusi johtajuus, sillä kannustavien etätyölinjausten ja hyvän esimiestyön ohella etätyö edellyttää kykyä oman työn johtamiseen ja monimuotoiseen yhteisöllisyyteen.

Suomen eOppimiskeskus ry on mukana tapahtumassa viimevuotiseen tapaan. Meillä etätyö, tai siis läsnätyö on arkipäivää ja onnistuu mainiosti uusien verkkoympäristöjen välityksellä. Yhteiset ympäristöt ja jaetut tiedostot mahdollistavat tehokkaan ja mielekkään tavan työskennellä mistä vain. Kurkista oheisesta videosta, kuinka Anne Ronkaan toimisto työkavereineen mahtuu tarpeen mukaan vaikka reppuun.

Muut teemapäivään osallistuvat organisaatiot löytyvät osoitteesta www.etatyopaiva.fi/fi/mukana

Ilmoittautumisen etätyöpäivään voi tehdä osoitteessa www.etatyopaiva.fi.

SeOppi 1/2014
pdf | SlideShare

Teksti Anne Rongas Suomen eOppimiskeskus ry

Kollegaverkostoissa apu ja tuoreimmat vinkit ovat lähellä. Kymmenen vuotta sitten ensimmäiset opetusalan pioneerit perustivat blogeja, sen jälkeen vähin erin mukaan tulivat Jaikut, Facebookit, Ningit, Twitterit. Tänä päivänä yhä useampi löytää omansa lukuisten erityisryhmien joukosta ja ellei löydä, perustaa sellaisen.

Vuonna 2007 tilapäisenä tapahtumasivustona alkunsa saanut Sometu, Sosiaalinen media oppimisen tukena -verkosto on ollut alansa tienraivaaja. Suomalaiset opettajat ja muut oppimisen uusista ulottuvuuksista kiinnostuneet olivat ripeitä valloittamaan helppokäyttöisiä avoimen verkon palveluita oppimisen käyttöön.

Virtuaaliopetuksen päivillä ja ITK-konferensseissa hyödynnettiin verkostoja: netissä tutustuneet tapasivat toisiaan ja tapahtumia liverapoiltiin eli kirjoitettiin avoimeen verkkoon muistiinpanoja. Yhteisöllisyys, auttaminen ja kokeilukulttuuri leimasivat somen opettajaverkostoja varhaisvuosina.

Sometun jytky tapahtui ITK-konferenssissa 2009, jolloin verkoston ensimmäinen laaja netitse koottu esityskokonaisuus veti väkeä magneetin lailla. Teemaseminaari oli sijoitettu alakerran perimmäiseen saliin. Istumapaikat loppuivat, tunnelma oli katossa. Ihmiset olivat oivaltaneet toinen toisilta oppimisen riemun. Verkostossa saattoi tavoittaa jotain, mitä lehdet, järjestöt, oma työpaikka tai lähipiirin tuttavat eivät tarjonneet. Oma ammatillinen ajan tasalla pysyminen muutti taskuun älylaitteiden, verkostojen ja mobiilisovellusten avulla.

Sometun keskeinen verkostoitumispaikka sijoittui Ning-palveluun, jossa on pakattu samaan palveluun yhteisöllisen toiminnan keskeisiä aktiviteetteja: mahdollisuus luoda oma profiilisivu ja kontaktoida toisia käyttäjiä, mahdollisuus avata keskusteluja, perustaa ryhmiä, kirjoittaa omaa blogia, jakaa valokuvia ja videoita sekä ilmoitella tapahtumista. Sometun Ning on edelleen olemassa osoitteessa www.sometu.fi. Sivusto on valtaisa aarreaitta menneiden vuosien pedagogisia keskusteluja, yhteistä tutkailua, käsiteanalyysejä ja hörhöilyä.

Otavan Opisto oli merkittävässä roolissa Sometun syntyaikoina ja on edelleen Suomen eOppimiskeskuksen kanssa turvaamassa verkkopaikkojen pysyvyyden. Molemmat organisaatiot ovat olleet AVOhankkeen voimin tukemassa oppimista avoimissa verkostoissa ja opetusalan ihmisten verkostoitumista.

Sometu on yhdistänyt ihmisiä, jakanut tietoa, järjestänyt tapahtumia ja antanut mallia siitä, miten verkon kautta voi tehdä aitoa ja todellista ammatillista yhteistyötä. Sometu onkin tarjonnut monelle hyvän harjoituskentän verkostomaiseen toimintaan.

Sometu ja AVO ovat tuottaneet omalta osaltaan alkueväitä verkostoitujille:
suomalainen hashtag-kirjasto Twitterin käyttäjille http://bit.ly/htag-fi
Opeverkostot-wiki http://opeverkostot.wikispaces.com/
opasteita somepalveluiden käyttöönottoon http://bit.ly/AVOsomeoppaat

2010-luvulle tultaessa oppimiseen liittyvä kiinnostus laajeni erityisesti Twitteriin ja Facebookiin. Myös bloggaaminen on pitänyt pintansa. Opeverkostot-wikin Facebooklistauksesta löytyy 100 suomalaista eri aihepiireihin erikoistunutta verkostoa. Pienen kielialueen ja pienen maan kohdalla melkoinen määrä.

Nyt oppimisen kehittäjät tutkivat yhteisöllistä ja avointen verkostojen oppimista sellaisissa verkkopalveluissa kuin LinkedIn, Google+, Edmodo, Pearltree, RebelMouse, Pinterest, Instagram, Diigo, Thinglink. Kokeilukulttuuri jatkuu.

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1/2014
pdf | SlideShare

Teksti Kari A. Hintikka Otavan Opisto
Anne Rongas Suomen eOppimiskeskus ry

“Asiat tapahtuvat vauhdilla. Muutos on jo käynnissä. Ei tarvita kymmentä vuotta, että se myös näkyy. TVT:n tulisi olla työkalu. Enää ei riitä, että käynnistetään tietokone – oppilaat haluavat muutakin. Mitä pitäisi suositella uusille lukiolaisille? Mikä on elämän kannalta tärkeää?”

Siteeratut lauseet ovat peräisin oppilaitosjohdon henkilöstökoulutuksen BossIT:n toteuttamasta eDelfoi-työskentelystä. eDelfoi auttaa kurkistamaan kollektiivisen tiedonmuodostuksen avulla lähitulevaisuuteen.

Opetusteknologia ja sen ympärillä moninaisina versovat sovellukset ja sisällöt johdattavat oppilaitosjohdon pysähtymään niin pienten arjen pulmien kuin suurten kasvatustavoitteiden äärelle.

Opetushallituksen rahoittama ja Suomen eOppimiskeskuksen konsortion toteuttama BossIT-koulutus kohdistuu tieto- ja viestintäteknologian voimakkaassa muutoksessa olevalle alueelle. Mahdollisten tulevaisuuksien ennakointi ja jäsentäminen ovat tärkeitä.

eDelfoi-menetelmää ovat Suomessa kehittäneet muun muassa Otavan Opisto ja Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus.

Menetelmän perusideana on kerätä asiantuntijoilta näkemyksiä mahdollisista tulevaisuuksista ja koota niistä kollektiivinen käsitys. Osallistujat vastaavat kyselyyn anonyymisti ja kommentoivat toistensa vastauksia.

Osallistujien palautteiden mukaan menetelmä on mielenkiintoinen: yhteenvetotulokset ja kommentit ovat heti nähtävillä.

eDelfoin alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut tulevaisuudentutkimus. Koulutukseen sovellettaessa se toimii kuin peilisali: omat tutut ajatukset saavat uusia ulottuvuuksia, kun niitä peilaa toisten ajatuksiin. Saman asian eri puolet tulevat näkyville. Mahdollisia tulevaisuuden kehityspolkuja on enemmän kuin arjen kiireessä tulee ajatelleeksi.

eDelfoita on käytetty mm. OPH:n tulevaisuusbarometrien tuottamiseen sekä oppimisympäristöhankkeiden selvitys- ja ennakointityön tekemiseen. Näissä opetusalan eDelfoi-toteutuksissa on havaittu, että vastaukset voivat olla yllättävän samanmielisiä tai hajota kauas toisistaan.

Näkemysten yhteneväisyys kertoo siitä, että käsiteltävä tulevaisuudenkuva voi olla hyvin todennäköinen. Voimakas hajonta taas kertoo, että aihe voi herättää ristiriitaisia tunteita tai että se hahmotetaan eri tavoin.

Pasi Silanderin toimittama, 2013 ilmestynyt teos “Johtajuudella toimintakulttuurin muutokseen” korostaa johtajuuden merkitystä oppilaitoksen asiantuntijaorganisaation kehittämisessä. Opettajien täydennyskoulutusten vaikuttavuus jää heikoksi, ellei samaan aikaan reagoida johtamisen kautta käsillä oleviin muutoksiin.

Opetusteknologian osalta oppilaitosjohdossa on vaarana tuhlata käytettävissä oleva aika ja energia yksittäisiin kysymyksiin tai askarteluun, kuten Silander terävästi nimittää. Olisi kyettävä näkemään kokonaisuus ja johtamaan kohti tulevaisuutta.

Samaisessa teoksessa Hannu Linturi esittelee eDelfoi-menetelmän yhtenä työkaluna, jolla “murtaa murrosta”. eDelfoi antaa toimijoille variaatioita, näkymiä tätä hetkeä kauemmas ja samalla konkretisoi nykyvalintojen vaikutuksia tulevaisuuden rakentamisessa.

Lisätietoja
BossIT-koulutus http://eoppimiskeskus.fi/ projektit/bossit  
eDelfoi http://edelfoi.fi/
Silander, Pasi toim. (2013) Johtamisella toimintakulttuurin muutokseen – tietoyhteiskuntakehitykseen kouluissa ja opetustoimessa. Helsingin kaupungin Mediakeskus

Kategoria SeOppi-artikkelit

SeOppi 1/2014
pdf | SlideShare

Teksti Anne Rongas Suomen eOppimiskeskus ry

“Kollaaseissa toisiinsa liittymättömiltä näyttävät osaset muodostavat tekijälleen, havaitsijalleen ja kokijalleen sillä hetkellä mielekkään kokonaisuuden. Kollaasit ovat oppimisresursseja, joita on ja kehkeytyy kaikkialla, joita voi ja pitää oppia huomaamaan, joita voi ja pitää rohkaistua tekemään itse.” Näin kuvailee Pekka Ihanainen Otavan Opiston aPajan aikamatkalla oppimisen ja koulun tulevaisuuteen.

Ihmisen mieli kutoo yhteen havaintoja, koettua ja opittua. Tuo kudelma saa lisää merkityksiä, kun useampi ihminen keskustelee, tutkii samaa kohdetta ja kutoo havainnoista keskustelun kautta yhteisen kollaasin.

Kollaaseissa yhdistyvät aidot autenttiset havaintokohteet, kokijan ja tekijän omat tulkinnat, omat ajatukset, huomiot ja oivallukset sekä ryhmän yhdessä oivaltamat asiat. Kollaasin esitysmuodot yhdistävät kuvia, videoita, äänitteitä, tekstejä, karttoja, piirroksia ja muita.

Kollaasiin tutustujalle jää tilaa ajatella, löytää ja liittää oma tulkintansa tuotokseen. Samoista aineksista voi syntyä uusia esityksiä samaan tapaan kuin kaleidoskoopissa muutamista lasinpalasista syntyy loppumaton määrä kiehtovia kuvioita.

Kollaasit ovat kiteytyksiä, joihin tutustuminen ei vaadi pitkää aikaa, ja silti ne voivat avata monimuotoisuudellaan ja luovalla muodollaan täysin uuden tulokulman tuttuun asiaan.

Kollaasi soveltuu tietointensiivisen ajan pedagogiseksi menetelmäksi, koska sen tekemisessä yhdistyy useita tulevaisuuden oppimistaidoiksi nimettyjä osaamisia. Kollaasit tuovat myös tekemisen riemua ja oivaltamisen iloa tekijöille.

Kouluoppimisessa olemme tottuneet erilaiseen työskentelyyn: oppijalle tarjoillaan kirjojen sivuilla, opettajan kertomuksissa ja muussa oppimateriaalissa jonkun muun kokemia ja havaitsemia asioita. Oppija on sivustaseuraaja, joka lukee ja kuuntelee. Hän oppii harjoitusten avulla muistamaan ja toistamaan. Toisten kokemukset jäävät toisten kokemuksiksi.

Ei toisten kokemuksista oppiminen ole välttämättä huonoa oppimista. Nuotiotulilla olemme jakaneet kokemuksiamme ja kertoneet tarinoita iät ja ajat. Tärkeää on monipuolisuus. Se, että oppija pääsee itse työstämään, kokeilemaan ja soveltamaan teoreettisesti opittua, toisten kokemaa, toisten analysoimaa, toisten valmiiksi ajattelemaa.

Moni opettaja etsii mielekkäitä ja toimivia keinoja herättää oppijan kiinnostus. Tiedon valtava virta, asioitten muuttuminen, taitovaatimusten loputtomuus: nämä kaikki johtavat oppimisen hakemaan uutta tasapainoa. Pelkkien tietojen lisääminen ei riitä. On kyettävä käyttämään maailmasta hankittavissa olevaa tietoa, on kyettävä tiedon hankintaan, on kyettävä käsittelemään hankittua tietoa, arvioimaan sitä kriittisesti, soveltamaan sitä, ottamaan omaksi ja rakentamaan yhdessä muiden kanssa ratkaisuja maailman esittämiin pulmiin.

Maailma on oppikirja, jota kasvavat lapset, nuoret ja aikuiset voivat tutkia ja ihmetellä yhä uudelleen. “Kollaasit kertovat oppimisesta ilman auktoriteettia. Kollaasit ovat oppimista.” korostaa Ihanainen, joka on luonut liikkeessä olevaan todellisuuteen soveltuvaa samanaikaisuuden pedagogiikkaa Michael Sean Gallagherin kanssa. Gallagher kävi opastamassa aPajan aikamatkalaisille keväällä 2013 mobiilioppimisen kenttätutkimuksen metodia, jossa työskentelyn tuotoksena syntyi kollaaseja.

Havaintomaailma on rikas opettaja. Vanhan totuuden mukaan oppiminen alkaa ihmettelystä. Lapsi innostuu lähiympäristöstään, sen kaikista olomuodoista. Hän tutkii ja kokeilee sitä kaikilla aiesteillaan. Oppimista tapahtuu kaikkialla. Se on osa olemustamme. Kollaaseissa avautuu näkymä oppimisen kerroksellisuuteen, syklisyyteen, tilannesidonnaisuuteen, liikkeeseen ja muotoutumiseen. Kollaasi menetelmänä toteuttaa aikamatkalaisten manifestia:

"Siis keskustele ja kohtaa, älä esitelmöi ja opeta. Luottamus tiivistyy keskusteluiksi ja niistä tekeytyy tuloksia. Ne ovat ihmisten omia ja yhteisiä. Ne ovat väliaikaisia, ne uusiutuvat, koostuvat uudestaan erilaisina. Ne ovat luonteeltaan kollaaseja, erillisten yhdentymiä. Niitä voidaan kutsua oppimateriaaleiksi, mutta sellaisina ne ovat avoimia, kaikkien käytössä.”

Lisätietoja
Sometu-verkoston ITK’14 konferenssin kollaasi-tempaus http://itk2014kollaasi.wordpress.com/
aPaja http://apaja.otavanopisto.fi/  
Aikamatka oppimisen ja koulun tulevaisuuteen, manifesti http://bit.ly/aikamatkamanifesti  
Pekka Ihanainen http://blogit.haaga-helia.fi/peeii/  
Michael Sean Gallagher http://michaelseangallagher.org/ 

Kategoria SeOppi-artikkelit

Virittäydy ITK-tunnelmaan!

ITK-webinaarisarjan avajaiset maanantaina 3.2. klo 13-15!

Juhlaseminaari ilmiöpohjaisuudesta ja e-oppimisesta:

  • eOppimisen tärkeys: HAMKin johtoryhmän tervehdys. (15min)
  • eOppiminen: Leena Vainio, Omnia (30min)
  • Ilmiöpohjaisuus: Anne Rongas, Suomen eOppimiskeskus ry (30min)
  • ITK:n terveiset: Jarmo Viteli, Hämeen Kesäyliopisto (15min)
  • Keskustelua

Juhlistamme webinaarissa Leena Vainion pitkää ja merkityksellistä panosta e-oppimisen saralla. Kaikki mukaan!

Ilmoittaudu heti: http://kuha.e-lomake.net/v2/lomakkeet/1337/lomake.html
100 ensimmäistä mahtuu mukaan.

Laita kalenteriin myös kevään kuumin tapahtuma - ITK-konferenssi 9.-11.4.2014.

SeOppi 2/2013

Teksti Anne Rongas
Kari A. Hintikka

Sulautuva, kaikkiallinen, digitalisoituva, vuorovaikutteinen ja aktivoiva ovat joitain adjektiiveja, joilla opettajat kuvailevat uudistuvaa oppikirjaa. Oppikirja oppimisympäristönä eli tuttavallisemmin Opus-hanke kokeilee, mitä kaikkea oppikirja voi nykypäivänä olla ja millainen se voi olla kymmenen vuoden päästä.

Opus on Otavan Opiston ja Suomen eOppimiskeskuksen koordinoima pilottikokonaisuus, jossa on mukana seitsemän koulua viideltä paikkakunnalta: Mikkeli, Nurmijärvi, Hämeenlinna, Orimattila ja Turku, kouluasteita esikoulusta päivä- ja aikuislukioon. Hanketta rahoittaa Opetushallitus.

Pilottikouluissa kokeillaan uusimuotoisen oppikirjan erilaisia mahdollisuuksia ja roolia oppimisessa. Hankeidea jalostettiin ITK 2013 -konferenssitapahtuman keräämistä ideoista. Oppikirja oli osallistujien unelmissa monimediainen ja yhteisöllinen, ei siis pelkkä kirja tai tuote vaan toimintatapa, rikas ja muunteluun taipuva oppimisympäristö. Unelmaa viedään jo toteen. Esimerkiksi Savonlinnan Normaalikoulun ekaluokkalaiset kokeilevat tehdä aapisensa yhdessä.

Opus tuottaa katsauksen uudistuvan oppikirjan muodoista sekä aiheen käsitteistöstä. Hanke seuraa ja kokoaa aihepiirin ajankohtaistietoa sekä avaa avoimen osallistumisen kanavia kaikille aiheesta kiinnostuneille. Sosiaalisen median kanavilla tunnisteena toimii #opus2015.

Laajasti ajatellen hankkeen nimi voidaan kääntää myös toisin päin: Oppimisympäristö oppikirjana. Autenttiset ympäristöt, vertaisopettaminen ja vastavuoroinen opettaminen yhdessä oppisisältöjen tuottamisen kanssa ovatkin eräs pilotoinnin kohde. Videoitten, valokuvien, äänitallenteiden ja muun avulla ympäristöä havainnoidaan ja havainnoista kootaan kollaaseja tai havainnoilla täydennetään valmiita aineistoja.

Oikein käytettynä sulautuvan opetusteknologian avulla oppijoiden luovuus ja ongelmanratkaisukyky kehittyvät. Lisäksi oppikirjan, vaikkapa videoilla rikastetun kokonaisuuden, tekeminen opettaa medialukutaitoa sekä tuo teknologian käyttötaidon oppimisen tasa-arvoisesti kaikille.

Kiteytetysti tavoitteena on monilukutaito, johon kuuluu sekä taito lukea että taito tuottaa monikanavaisia sisältöjä. Tekeminen edistää ymmärtämistä ja sisältöjen tulkintaa. Näin myös mediakriittisyys, tuo informaatioaikakauden tärkeä taito, kehittyy.

Uudenlainen oppikirja voi toimia erityyppisissä päätelaitteissa ja saman sisällön sovittaminen erilaisten oppijoiden tarpeisiin helpottuu. Teknologia ei tarkoita enää vain tietokoneen kanssa paikoillaan kyhjöttämistä. Sisältöjä voi katsella, kuunnella, tunnustella, niihin voi tutustua vaikka keholla ohjaten. Tuottaminen voi tapahtua kirjoittamisen lisäksi puhumalla, piirtämällä tai taltioimalla ja editoimalla. Näin esimerkiksi aistivammat ja lukihäiriö eivät ole esteenä yhteistoiminnallisessa oppimisessa.

Oppikirjaa voidaan tehdä myös useissa kouluissa ympäri Suomea ja ulkomaita myöten. Samoilla periaatteilla oppikirja oppimisympäristönä voi avata aineistoksi ja lähteeksi myös koko muun ympäröivän yhteiskunnan, lähiseudut, jopa kaukaisemmat kohteet.

Oppimissisältöjen ja oppimisympäristöjen integrointi auttaa parhaimmillaan oppijaa soveltamaan opittua useaan asiayhteyteen. Kun TVT ja mobiilioppimisen apuvälineet sulautuvat osaksi oppimisympäristöä, oppija saa, Kai Hakkaraista lainaten, älyllisiä proteeseja. Uusi oppikirja voi toimia tällaisena eheyttäjänä ja oppimisympäristöjen monipuolistajana.

Lisätietoja

http://opus2015.wordpress.com/

Somekanavilla: #opus2015 

Kategoria SeOppi-artikkelit
keskiviikko, 30 lokakuu 2013 09:19

Vertaistyöskentelyllä työniloa ja sujuvuutta

SeOppi 2/2013

Teksti Anne Rongas Suomen eOppimiskeskus ry
Kaisa Honkonen-Ratinen

Vertaistyöskentely on yksi huomaamaton mutta vaikuttava keino oppia asioita, kasvaa ammattilaisena ja samalla vahvistaa myönteistä työilmapiiriä. Hyvin toimiva työyhteisö jakaa osaamista, tukee tulokkaita, ideoi ja kehittää. Yhteistoiminnalla vältetään myös päällekkäistä työtä ja siten turhaa ajankäyttöä.

Tämän päivän työelämässä lähes alalla kuin alalla kaivataan menetelmiä yhteistyön toteuttamiseen. Voimavarat ja resurssit eivät ole pelkästään aineellisia ja rahalla hankittavia vaan inhimillisiä ja sosiaaliseen toimintakulttuuriin kiinnittyneitä.

Tiimityö, mentorointi, ryhmätyöt ja vertaistyöskentely, kaikki nämä termit kumpuavat samankaltaisesta tarkoituksesta: tavoitteina oppia yhdessä ja yhdistää osaamista.  

Tiimi- ja ryhmätöissä on aina selkeä tavoite, jota kohden ryhmä työskentelee. Mentoroinnissa ja vertaistyössä viedään asioita eteenpäin, mutta varsinaista tavoitetta ei välttämättä tarvitse olla tai tavoitteet nousevat esille prosessin edetessä. Nykyisin myös mentoroinnissa korostetaan entistä enemmän vastavuoroisuutta, jolloin puhutaan vertaismentoroinnista ja vertaisryhmämentoroinnista.

Vertaistyön helmi nousee autenttisesta oppimisesta, vapaaehtoisesta jakamisesta ja myös oman osaamisen arvostamisesta. Osaaja ei aina tunnista ja arvosta omaa osaamistaan. Kiire kahlitsee työtapojen kriittistä ja uudistavaa tarkastelua. Asioita tehdään, kuten on totuttu tekemään. Kun työuransa eri vaiheissa olevat vertaiset kohtaavat, voi syntyä hyviä oivalluksia.

Työelämään liittyvät keskinäinen kilpailu syö kiireen ohella inhimillisiä voimavaroja. Onnistunut vertaistyöskentely vaatii tietyn virittäytymisen, luottamuksen ilmapiirin ja tahtotilan. Nykyisessä työelämässä on täysin päinvastaiseen suuntaan vetäviä piirteitä. Avoimuus, jakaminen ja yhteistyö voivat herättää pelkoja esimerkiksi avuliaisuuden hyödyntämisestä itsekkäisiin tarkoituksiin.

Millä Suomi nousuun? Keskinäin kyräily, huono työilmapiiri ja piittaamattomuus työkavereista eivät vie eteenpäin. Vertaistyöskentelyn vastavuoroisuus korostuu erityisesti tietotyössä, jossa hallittavien asioiden ja osaamisen määrä ylittää yksilön kapasiteetin.

Vertaistyöskentely tarjoaa keinon vahvistua ja rohkaistua omassa työssään. Samalla sidokset työyhteisön sisällä voivat vahvistua. Tietoisuus toisten ihmisten vahvuuksista auttaa muodostamaan hyviä tiimejä ja työryhmiä. Avun pyytämisen ja jakamisen kulttuuri vähentää työstressiä.

Vertaistyöskentely vaatii järjestelyjä, vaikka periaatteessa kohtaaminen kahvipöydässä voi avata vertaistyöskentelyn tilan ja ajan. Systemaattisuus ja jatkumo luovat vertaistyöskentelyyn ryhtiä satunnaisten kohtaamisten sijaan. Aina ei kuitenkaan vaadita kasvokkaistilannetta, sillä virtuaalikohtaaminen on tänä päivänä helppo järjestää.

Vertaistyöskentelyssä oikean tunnelman ja luottamuksen ilmapiirin saavuttaminen ovat tärkeäitä. Kohtaamisilla voi olla ennalta sovittu teema. Omien ajatusten esiin tuominen, ideoiden yhteiskehittely, kokeileminen ja välillä myös hullujen ideoitten vapauttaminen voivat johtaa vertaistyöskentelyssä työn uudelleen organisointiin, tuote- tai palveluideoihin tai vähintään luovuuden ilmapiirin lisääntymiseen.

Vertaistyö on erinomainen tapa oppia asioita informaalisti, keskustelun ja yhteisen toiminnan avulla. Huomaamatta palkkiona on työn iloa ja oivalluksia.

Lisätietoja

Kirjoittajat ovat valmentaneet opetusalan ihmisiä vertaistyöskentelyn taitoihin. Lisää aiheesta http://sites.google.com/site/vertaissivut/

Kategoria SeOppi-artikkelit
Sivu 1 / 2