Mihin opettaja tarvitsee arvioinnin kriteereitä?

Rinnakkain viisi valokuvaa eri-ikäisistä autoista. Kuvat numeroitu 1-5.

“Arvioi yllä olevan kuvan autot arvosanoilla 4-10! Sen pitäisi olla helppoa – olethan arvioinut lukuisia oppilaita lukuvuosien saatossa.”

Kyseinen tehtävä annettiin tehtäväksi neljässä eri täydennyskoulutuksessa. Osallistujina oli opettajia eri puolilta Suomea. Tehtävänanto herätti jokaisella kerralla keskustelua. Opettajat halusivat tarkennuksia tehtävänantoon – tuloksetta. Kouluttaja pysyi lujana. Vastaukset ja niiden jakauma on nähtävissä alla olevassa kuvassa.

Arvioi auto kouluarvosanalla -tehtävän vastausten jakauma. Parhaan arvion sai auto numero 2, arvosana 8.3. Heikoimmaksi jäi auto numero 3 arvosanalla 6.2. Autojen paremmuusjärjestys: 2, 4, 1, 5, 3.

Useimmissa tapauksissa opettajien perustelut annetuille arvosanoille olivat sisäisesti loogisia. Silti opettajien antamat arvosanat poikkesivat keskenään – osassa tapauksista huomattavastikin. Yksi perusteli arvosanojaan sen mukaisesti kuinka hyvin autolla voi liikkua työmatkat, toinen mietti auton ympäristöystävällisyyttä, kolmas sitä kuinka hyvin autoon mahtuu kuusihenkinen perhe.

Opettajille annettiin lisätehtäväksi miettiä tilannetta, jossa arvioitavien autojen määrää lisättiin kahdella (katso kuva alla). Muuttaisiko se arviointia?

Aiempaan viiden auton kuvaan on lisätty kaksi autokuvaa: yksi metsään hautautunut huonokuntoinen auto ja toinen uudenkiiltävä urheiluauto.

Osalla arviointi muuttui. Aiemmin annettu arvosana 4 nousi ja aiemmin annettu arvosana 10 puolestaan laski. Toisilla arviointi ei muuttunut.

Varmasti moni opettaja on huomannut omassa arviointityössään saman ongelman – miten saada arviointi yhteismitalliseksi. Ongelma on huomattu myös valtakunnallisesti:

Suomalaistutkijat (Hildén ym. 2016 ja 2017; Ouakrim-Soivio 2014) ovat osoittaneet, etteivät arvosanojen antokäytänteet kohtele kaikkia oppijoita yhdenvertaisesti: yhdessä koulussa tietyllä osaamisella on saanut vaikkapa arvosanan 7 mutta toisessa koulussa arvosanan 8.” (“Että kaikki tietää missä on menossa” Oppimisen ja osaamisen arviointi perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa, s. 39)

Asiasta ei tee yhtään helpompaa se, että perusopetuksen arvosanoilla haetaan toisen asteen kouluihin. On oleellisesti eri onko keskiarvo 9,0 vai 8,0. Miten arvioinnista saisi reilumpaa? Miten varmistetaan, että oppilaan arvosana ei riipu koulusta tai kaupungista, jossa oppilas käy koulua?

Perusopetuksen opetussuunnitelman arviointiuudistuksessa (elokuu 2020) pyritään vastaamaan ainakin kuvattuun yhdenvertaisuusongelmaan. Perusopetuksen arviointi kohdistuu oppilaan osaamiseen (oppiaineen oppimisen tavoitteet). Selvyyden vuoksi jokaisen oppiaineen tavoitteen yhteydessä on kuvattu, miltä näyttää arvosanan 8 tasoinen tavoitteen suuntainen osaaminen eri ikävaiheissa. Lisäksi on rakennettu perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit arvosanojen 5, 7, 8 ja 9 osaamiselle. Parhaillaan kriteereitä muotoillaan myös nivelvaiheeseen, jossa oppilas siirtyy alakoulusta yläkouluun. Suhteellinen arviointi, jossa oppilaita asetetaan järjestykseen keskenään on lopetettu jo vuonna 1984.

Palataan vielä hetkeksi tilanteeseen, jossa opettajat laitettiin arvioimaan autoja. Jos kouluttaja olisi halunnut arvosanajakauman vähemmän jakautuneeksi, hän olisi kuvannut tarkasti mitä eri arvosanat (4-10) tarkoittavat. Tällöin ei myöskään autojen lisääminen olisi muuttanut jo annettuja arvosanoja.

Kirjoitus on laadittu osana OPH:n rahoittamaa Analytiikka arvioinnin ja laaja-alaisten taitojen opettamisen tukena -koulutuskokonaisuutta. Kirjoittaja toimi koulutuksen kouluttajana ja työskentelee Qridi Oy:n pedagogisena johtajana.

Henri Karjalainen